Itse tulin roadtripiltä viime maanantaina ja tiistainen työpäivä oli ihan kaamea. Maanantai-ilta meni ihan mukavasti, vaikka surettikin kun kuulin kämppiksen lopareista. Seuraavana päivänä töissä mielessä vaan pyöri oma tulevaisuus täällä ja että mitä ihmettä mä oikein teen ja pitäisikö munkin irtisanoa itseni kun tuntuu että kaikki on vaan lähdössä täältä. Sinä aamuna ei kyllä ulkona seisominen ja asiakaspalvelu maittanut ollenkaan enkä tiedä missä hormonimyllerryksessä olin kun silmät oli vaan täynnä kyyneleitä koko ajan. Jossain vaiheessa aamua meidän sen päivän senior host, Avalon, kysäisi multa ihan vaan ohimennen että miten menee ja kun yritin sanoa, että menee just jees, niin ääni vaan särkyi enkä oikeen saanut juuri mitään sanotuksi. Mentiin sitten sisälle hetkeksi juttelemaan ja se kyllä tuli tarpeeseen. Mun meltdownin jälkeen se ehdotti, että menisin muutamaksi tunniksi meidän toiselle liftille (Fitzsimmons) töihin, sillä se ei oo niin kiireinen ja aurinko paistaa sinne. Oli kyllä huomattavasti miellyttävämpi loppupäivä kun sai nauttia auringosta eikä tarvinnut palella meidän kolkossa gondolahallissa.
Fitz suljettiin yhdeltä ja olin sitten valmis menemään takaisin gondolahalliin loppuvuoron ajaksi, mutta Avalon sanoi, että niillä on riittävästi porukkaa töissä jos haluaisin lähteä kotiin ajoissa. Mä tartuin tähän ehdotukseen kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Matkalla kotiin tekstasin kämppikselle josko lähdettäisi rinteeseen. Sinne sitten mentiin ja oli kyllä mahtavaa. Muistui taas mieleen miksi mä en täältä lähde ennen kuin on ihan pakko. Edellisestä kerrasta oli jo kolme viikkoa lähinnä sen takia, että kahmin liikaa työvuoroja eikä vapaapäivinä sitten ollut energiaa lähteä rinteeseen. En olisi kyllä ikinä arvannut, että mä pitäisin laskettelusta näin paljon. Talvi on aina ollut mun inhokkivuodenaika, mutta kyllä mä nyt ymmärrän hyvin, miten jotkut ihmiset muuttaa pari kertaa vuodessa pallonpuoliskolta toiselle laskettelukausien perässä. Ton päivän jälkeen oli pari päivää töitä 7:30-15:30 ja nautin taas töistä niin kuin aiemmin. Juuh, mikälie väliaikainen hermoromahdus...pääasia että pääsin yli siitä ja nyt taas elämä maistuu. :)
Viimeisen kirjoituksen jälkeen me pidettiin kaveriporukalla hiihtopäivä ja pääsin moniin uusiin paikkoihin. Olin kyllä porukan toisiksi hitain, mutta menin silti paljon nopeampaa kuin normaalisti..mikä ei ehkä ollut paras päätös, sillä yhdessä rinteessä kun seurasin kavereita, mä panikoin jostain syystä ja kaaduin melko jyrkässä kohdassa. Sukset oli pari metriä mun yläpuolella ja toinen sauvoista pari metriä alapuolella. Ei ollut mitään herkkua saada suksia takas jalkaan jyrkässä rinteessä. :P Mut joo, loppupäivän aikana sain tutustua myös jonkinasteiseen puuterilumeen (not my cup of tea). Oli semisti vaikea navigoida siinä, mutta enpähän kaatunut. Oikeastaan kaaduin vaan yhden toisen kerran tona päivänä..ja sekin oli kun seisoin paikallani ja käännyin yläkropalla katsomaan maisemaa..hupsii..olin sitten kyljelläni maassa. :D
Seuraavana päivänä oli vuorossa lisää laskettelua, mutta tällä kertaa kaverin kanssa, joka hiihti vasta toista päivää elämässään. Se on kyllä hyvä lautailussa, mutta sukset on uusi juttu sille. Mentiin taas uusia reittejä ja yllätyin kun kaveri uskaltautui myös sinisiin rinteisiin...etenkin kun ne kaikki oli aika jäisiä. Ei kaatumisia, ei uusia nopeusennätyksiä, vain muutama tunti laskua, sillä lihakset oli vielä aika naatteja edellisestä päivästä...mutta oli kyllä nastaa.
Tän jälkeen elämä on ollut aikalailla pelkkää työtä. Ennen roadtrippiä 2,5 viikon aikana mulla oli yhteensä kaksi vapaapäivää. *puistatus* Leffassakäynnit ja kirjat on vieneet suurimman osan vapaa-ajasta...kerran jaksoin lähteä Jennan kanssa ulkoilemaan, mutta sieltäkin tultiin bussilla takaisin kun nälkä yllätti. Mentiin syömään italialaiseen ravintolaan ja pitää kyllä mennä uudestan, oli sen verrn herkkua. Draamaa oli myös mun iPadin kanssa. Yksi päivä se vaan päätti, että "Ehei, minähän en enää halua latautua". Googlasin korjaamon tästä läheltä ja menin töiden jälkeen bussilla sinne..paitsi, että mun valitsema bussi ei mennytkään sinne ja lähti tulemaan takaisin motaria pitkin. Jäin sitten motarin varressa ja kävelin takaisin ja siitä sitten vielä vähän lisää lumisateessa. Kun pääsin perille niin korjaamo ei sitten edes ollut auki, vaikka nettisivuilla luki, että se olisi vielä pari tuntia auki. Yritin myös soittaa niiden puhelinnumeroihin, mutta mihinkään numeroon ei vastattu. Ei siinä sitten auttanut muu kuin lähteä takaisin kotiin, mutta busseissa ei kelpaa kuin tasaraha eikä missään ollut paikkaa jossa olisin voinut rikkoa mun setelin. Että se oli sitten kympin arvoinen bussimatka takaisin. Olin niin allapäin, että mä vaan itkin kotimatkan ja sitten vielä vähän lisää kun pääsin kotiin. Huoh. Seuraavana päivänä soitin sinne liikkeeseen ja varmistin seuraavan päivän aukioloajat ja läksittiin sitten Jennan kanssa kirpparin kautta sinne. Tuomio tuli..ei ollut mitään vesivahinkoja ja korjaaminen vaatii uuden emolevyn hankkimista ja tulisi maksamaan suunnilleen saman verran kuin uusi iPad. Seuraavana päivänä tilasin sitten Amazonista uuden pädin, mutta kahdeksankertaisella muistilla. Se saapui viime viikolla ja kiitos iCloudin, kaikki on niinkuin ennenkin. :) Pitää vissiin yrittää vakuutusyhtiöstä yrittää saada korvausta tosta vanhasta pädistä.
Juuh..Sitten meidän roadtrippiin. Jennan ja Antin yksi suosikkibändi, Infected Mushroom, oli keikalla Banffissa (Albertassa) viime sunnuntaina, joten päätettiin lähteä reissuun sinne. Mua ei se bändi niinkään kiinnostanut, mutta tartun kyllä mihin tahansa syyhyn lähteä hyvässä seurassa joksikin aikaa pois Whistleristä. Lähdettiin vuokra-autolla matkaan lauantaina ja oltiin perillä Banffissa iltaysin aikaan. Seuraavana päivänä mentiin Lake Louiseen luistelemaan ja oli tarkoitus mennä myös Banffiin hot springseille, mutta tungos oli semmoinen, että ei kyllä mitään parkkipaikkaa olisi löytynyt, joten luovutettiin suosiolla ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Olisi tietty pitänyt aavistaa, että pitkän viikonlopun aikana kaikki lähtee tämmöisiin resort-kaupunkeihin. No joo, masut saatiin täyteen ja mentiin takaisin hostellille chillaamaan ja valmistautumaan illanviettoon. Lähdettiin ysiksi keikkapaikalle ja päästiin ekojen joukossa sisään. Kympiltä taisi eka lämppäri aloittaa ja yhdeltätoista seuraava. Mä vietin suurimman osan klubiajasta sohvalla nojaten selkänojaan ja nu(o)kkuen. Puoli kahdentoista aikaan olin jo ihan kuollut ja päätin, että yöunet tulee ykkösenä. Lähdin takaisin hostellille ja aamulla olin täysin valmis ekaan ajovuoroon ja olo oli aika freesi. :) Aikamoiset maisemat kyllä tolla ajomatkalla..ehdottomasti pitää tehdä toi reissu myös kesällä.
