I am Emzcu: elokuuta 2017

Mmm..Havaiji sai mun sisäisen löhöilijän kukoistamaan. Viidestä ja puolesta päivästä vain kaksi meni aktiviteeteissa, muuten löhösin vaan rannalla kirja(tai siis ipadin kindle-appi) kädessä ja nokosia ottaen. Olin siis kuusi yötä Mauilla Lahainassa ja jos meinaa matkustaa budjetilla, niin voin kyllä suositella Hakuna Matata -hostellia. Lahaina itsessään on melko pieni yhden kadun kylä, mutta sieltä löytyy yllättävän paljon erilaisia ravintoloita, taidegallerioita ja turistimyymälöitä (leffateatteria ei toki sovi unohtaa..tällä kertaa kävin katsomassa Dunkirkin). Pienen kävely- tai pyörämatkan päässä sijaitsee myös isot supermarketit, joten budjettiruokailukin sujui mutkattomasti. Lahainan hiekkaranta ei tosin ole mitenkään ihmeellinen ja merenpohja on täynnä laavakivimurikoita, joten kahlailu ja uinti eivät olleet siitä nautinnollisimmasta päästä, mutta mun prioriteettinä olikin vain maata auringossa, joten murikat ei haitanneet mua. Parinkymmenen minuutin pyörämatkan päässä on Kaanapali, jossa kaikki isot hotelliketjut sijaitsevat. Kaanapalissa on uskomattoman ihana kultarannikko ja turkoosi vesi, joka on parin metrin päässä jo pään yläpuolella. Vietin sunnuntaina noin kahdeksan tuntia tällä rannalla vuokraamassani copacabanassa. Oli aika luksusta.

Maanantaina menin Oahulle Pearl Harbor -tourille. Lähdin hostellilta neljältä aamulla ja palasin siinä kymmenen aikoihin illalla, eli oli kyllä aika pitkä päivä. Mutta ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Vaikka toinen maailmansota ei itseäni ole koskettanut, oli silti vaikea olla liikuttumatta kun luki 1941 joulukuisissa iskuissa kuolleiden nimiä ja näki dokumenttielokuvan kyseisen aamun tapahtumista. Porukka oli todella vaitonaista kun mentiin lautalla Arizona Memorialille, jossa uponnut Arizona-laiva on edelleen miehistöineen lahden pohjassa. Meille kerrottiin, että ne muutamat Arizonalla palvelleet, jotka selvisivät iskuista hengissä, saavat mahdollisuuden heidän tuhkiensa viemiseen veden alle, jotta he voivat olla taas yhdessä taistelutoveriensa kanssa. Mun mielestä aika hieno ele. Kierrokseen kuului myös visiitit sukellusveneessä ja sotalaivassa. Lisäksi käytiin ilmailumuseossa, jossa meillä oli eläköitynyt armeijalentäjä kertomassa kaikkia tarinoita toisesta maailmansodasta (hän ei siis itse ollut WWII-veteraani, vaan aikamoinen harrastelijahistorioitsija). Lopuksi meillä oli pari tuntia aikaa kävellä Honolulun keskustassa ennen lentokentälle lähtöä. Honolulun olisi kyllä mun puolesta voinut jättää väliin. Kamala betoniviidakko ja hirveä ihmisvilinä. En oikein näe mitään rentouttavaa Honolulussa lomakohteena verrattuna Lahainaan.

Feikkilentokone tehty Pearl Harbor -leffaa varten

Tomppelin menopeli Top Gun -leffassa

Tiistaina oli vuorossa minibussi-tour Mauin ympäri. Se oli kyllä aika ihmeellinen. Kyllä mä tiesin jo ennen Havaijille lähtöä, että Mauilla on hyvin erilainen ilmasto riippuen missä kohtaa saarta on, mutta sen näkeminen livenä oli huikeaa. Lahaina on melko kuivaa aluetta, kun taas matka Hanaan kulki sademetsän läpi, jossa sataa noin 500 cm vettä vuodessa. Sademetsässä tosiaan tälläkin reissulla satoi ja sumuakin oli välillä aika paljon. Hanassa paistoi aurinko, vaikka sademetsässä vielä oltiin. Matkalla takaisin Lahainaan mentiin sitten aavikkomaisemien ja vanhan laavavyöryn läpi. Kaunista oli kyllä joka puolella ja pääsin myös uimaan kahdesti, ensin vesiputouksen alle ja sitten Black Sand Beachille.

Näiden kahden retken lisäksi en kyllä tehnyt juuri mitään ja samalla mentaliteetilla olin lähdössä takaisin Kanadaan, mutta sisäinen turistini oli toista mieltä. Heti lauantaina oli vuorossa kaksi kävelykierrosta Toronton keskustassa, sunnuntai puolestaan toi mukanaan Hockey Hall of Fame -museon ja baseball-pelin. Museo oli mulle vähän blääh, sillä en oo ikinä oikein tykännyt jääkiekosta saati fanittanut sitä. Oli kuitenkin siistiä bongata Selänne sieltä. Baseball sen sijaan...huh huh. Ensinnäkin, ei vitsi miten jännä peli. Vikalla inningillä Toronto Blue Jaysit oli häviöllä 4-10, mutta sai kuin saikin itsensä nostettua 11-10 voittoon..siis what?!? Ihan älytöntä! Ja katsomossa oli niin huikeeta olla katsomassa tota ja kannustamassa Torontoa. Jotenkin olin pelin lopussa niin täysillä mukana, että taisi multa pudota kyynel jos toinenkin Blue Jaysien voiton kunniaksi. :') Toisekseen, mun vierustoverit oli tosi ystävällisiä ja juteltiin koko matsin ajan baseballista ja ne piti mut aina luupissa mukana kun en tajunnut jotain. Matsin jälkeen olin ihan euforiassa, kunnes kolahti, että Suomessa ei todella ole tämän tasoista baseballia. Olin kuitenkin älyttömän tyytyväinen, että mun ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen matsi oli näin mahtava. (hyppy tulevaisuuteen, jossa vähän sumplin mun farmitöitä...oon menossa toiseen baseball-peliin 30.9. Whoop whoop!! :D :D :D)

Maanantaina vietin koko päivän Niagaran putouksilla..tai siis pari tuntia putouksilla ja muuten istuin bussissa. :P Putoukset oli kyllä tosi vaikuttavat ja kauniit, mutta kyllä muhun silti vetoaa enemmän pienet putoukset keskellä metsää. Tiistaina turistiminä oli sen verran väsynyt, etten poistunut hostellilta kuin vasta illalla kun olin menossa Hans Zimmerin konserttiin. Keskiviikkona vein tämän vähän pidemmälle enkä poistunut ollenkaan hostellista. Torstaina olikin lähtöpäivä ja tapasin ekan farmin omistajan Dufferin Grove Farmer's Marketilla, jossa pääsin heti töihin myymään vihanneksia.