Synttärilahjat vanhemmilta
Täällä Whistlerissä alkaa talvisesonki vähitellen päättyä. Lunta on vielä vaikka kuinka paljon ja lisää tulee joka viikko, mutta asiakkaita on koko ajan vähemmän ja vähemmän samoin kuin työkavereita. Itse aion olla Whistlerissä toukokuun loppuun saakka kunnes mun asuntola suljetaan kesäksi ja on pakko lähteä ellei meinaa jäädä töihin kesäkaudeksi. Hankin toisen työpaikan tähän pariksi kuukaudeksi paikallisesta ruokakaupasta, jotta saan lisämammonaa kesän reissuja varten. Täytyy sanoa, että saan mieletöntä tyydytystä hyllyjen täyttämisestä..mun ocd:n unelmien työpaikka. :D En malta odottaa, että suurin osa lumesta sulaa ja työt laskettelukeskuksessa päättyy niin että mulla on enemmän kuin yksi vapaapäivä viikossa ja pääsen tutkiskelemaan kaikkia vaellusreittejä tässä ympärillä. Mun entinen kämppis, Gina, muutti Squamishiin ja siellä on ainakin kolme reittiä, jotka meillä on suunnitelmissa koluta.
Töissä oli vähän tylsää yksi päivä, joten tein lumitaidetta
Kesä-heinäkuu menee tämän hetken suunnitelmien mukaan reissatessa, vaikka eilen jouduinkin tekemään niihin vähän muutoksia. Oon jo pitkään haaveillut Alaskan risteilystä, mutta ne on aika hintavia. Löysin vihdoin melko hyvän hintaisen risteilyn, mutta kun soitin pariin cruise-yhtiöön kysyäkseni hintoja soolomatkailijalle, niin hinta sitten tuplaantui samantien. Että juuh..en ajatellut kuitenkaan laittaa viikon mittaiseen risteilyyn lähes kahta ja puoltatuhatta euroa. Voipi olla, että joko venytän mun Rockies-roadtrippiä kesäkuun alkuun tai bunkkaan jonkun kaverin sohvalla viikon ja oon töissä sen verran pidempään ennen reissaamista.
Sisko tulee perheineen Vancouveriin kesäkuun lopulla ja oon niiden kanssa kymmenen päivää. Tosi kiva, sillä ikävä on kova enkä oo vielä päässyt näkemään mun siskonpoikaa livenä. <3 Kiva myös päästä tutustumaan paremmin Vancouverin ympäristöön, sillä en oo ihan kauheasti aikaa viettänyt siellä vielä. Heinäkuu onkin varattu Kalifornialle ja Bahamasille. Muutaman päivän ajan ehdin nähdä veljen perhettä kun ne on kyläilemässä veljen vaimon perheen luona. Siitä sitten matka jatkuu kohti San Diegon comic conia (jos saadaan kavereiden kanssa liput sinne) pit stoppeina ainakin Las Vegas, Yosemiten kansallispuisto, Grand Canyon ja Los Angeles. Löysin melko halvat lennot Losista Bahamasille ja sieltä Torontoon, joten en usko että pystyn jättämään väliin mahdollisuutta mennä Bahamasille uimaan sikojen kanssa. Jos et tiedä mistä puhun, niin tsekkaa tää linkki. Toronton lähettyvillä olisi sitten tarkoitus wwoofata parin kuukauden ajan ja siitä sitten suunnata Eurooppaan Ginan kanssa ennen paluuta Suomeen.
Olisipa jo kesä! :)
Täällä ollessa on tullut myös suunniteltua tulevaisuutta vähän pidemmälle. Hain muutama viikko sitten Edupoliin hotellivirkailijan ammattitutkintoon, joka alkaa tammikuussa 2018. Haastattelut on marras-joulukuussa ja toivon totisesti, että pääsen sisään. Tarkoitus olisi tutkinnon saatuani suunnata Uuteen Seelantiin vuodeksi ja työskennellä hotelleissa eri puolilla saaria. En millään malttaisi odottaa!
En muista milloin viimeksi mulla olisi ollut näin selkeää kuvaa siitä mitä mä elämälläni teen. Eikä pelkästään selkeää kuvaa, vaan myös halua ja toivoa tulevaisuudesta. Siitä hetkestä lähtien kun keksin, että haen hotellivirkailijan ammattitutkintoon, oon ollut ihan seitsemännessä taivaassa. Mun valitsema urapolku ei ehkä ole kaikista hohdokkain, mutta uskon että se sopii mulle kaikin puolin. :)
Käytiin viikonloppuna Jennan kanssa Vancouverissa kun meillä oli liput Game of Thrones -konserttiin. Oli ihan huikea viikonloppu! Käytiin hostellilla heittämässä kamppeet sinne ja sitten suunnattiin Granville islandille. Matkalla sinne pysähdyttiin tatuointiliikkeessä ihan vaan tsekkaamassa hintoja ja olisiko niillä aikoja sille päivälle. Olin jo pitkään halunnut tatuoinnin vuorista ja muutama viikko sitten löysin kuvan siitä mitä halusin. Jennallakin oli ollut jo pitkään tatuointi hankintalistalla, joten kävelyreissun ja lounaan jälkeen palattiin tatuointiliikkeeseen ja hankittiin tatuoinnit. Sattui ihan vietävästi enemmän kuin mun eka tatuointi..tai sitten oon vaan lähes kahdeksan vuoden aikana ehtinyt unohtaa sen kivun. No joo, tatuoinnin paikallakin voi olla osuutta kivun tasoon. Seuraavan otan onneksi lapaan, joten ehkä se on lähempänä ekan tatuoinnin kiputasoa.
Illalla mentiin sitten Game of Thrones -konserttiin, joka oli aivan huikea. Kyllä se vaan niin on, että leffa- ja televisiomusiikkia ei kyllä mikään voita..ei edes Robbie tai 30STM. Oli ihan maagista kuunnella livenä tosi tasokasta orkesteria, joka soitti ikonisimpia biisejä yhdestä mun lempisarjoista ja käydä läpi ne samat tunnemyrskyt mitä itse sarjaa katsoessa koki. Oon niin kateellinen Jennalle, kun se on nähnyt Hans Zimmeriä soitettavan livenä. Oih, jos pääsisi kuuntelemaan Gladiaattorin musiikkia jonnekin. Ehdottomasti ykkösenä mun listalla on kuitenkin Bear McCrearyn Battlestar Galactican musiikki. Sitä konserttia varten matkustaisin vaikka maailman ääriin. <3
Sunnuntaina oli sitten ihana bluebird-päivä ja chillattiin suurin osa päivästä Stanley parkissa ja myöhemmin nautittiin auringosta ja otettiin nokoset Art Galleryn portailla. Kotimatkalla oli taas ristiriitaiset tunteet kun piti palata keväästä takaisin talveen, mutta nyt kun on kaikkea kivaa suunnitelmissa, niin ei ehkä haittaa niin paljoa kärsiä vielä jonkun aikaa loskasta ja kylmästä. Ja kyllä sitä taas oli kiva palata kylään, jossa ei ole niin hirveää ihmisvirtaa ja liikennettä.
Distance makes the heart grow fonder - niin totta, oli kyse paikoista tai ihmisistä.
Tähän loppuun jaettakoon tämän hetken ykkösbiisi.
Game of Thrones - Light of the Seven
