sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Ekat päivät Whistlerissä

Juuh, edellisen kirjoituksen jälkeen mun jännittävä loppupäivä alkoi huolestuttavasti näyttää päivän loppumiselta ja viideltä olin jo ihan nukahtamispisteessä. Mun brittikamut oli saaneet ostoksensa tehtyä ja lepäsivät kanssa hostellissa, mutta mä päätin lähteä vielä vähän kävelemään, jotten ihan vielä menisi tutimaan. Kävelin Granville streetiä etelään ja päädyin auringonlaskun aikoihin sillalle, josta oli aika upeat näkymät kaupungin skylineen ja English Baylle.









Kävin pikaisesti laskettelutarvikekaupan outletissa ostamassa itselleni lasketteluhanskat ja kaulanlämmittimen. Palasin siitä sitten takaisin hostellille chillaamaan ja näin, että porukka oli laittanut fb-viestiä että lähti Gastowniin juhlimaan ja pyysi mua mukaansa. Noh, mulla oli lähtö seuraavana aamuna, joten päätin vaan pakata laukkuni ja päättää päivän siihen. Meidän huoneeseen oli sinä iltapäivänä tullut uusi asukas, Chrystal. Juteltiin siinä illalla huoneessa ja kävi ilmi, että sekin oli matkaamassa samalla Greyhoundilla seuraavana aamuna Whistleriin tapaamaan jotain kaveriaan. Tosi kiva. Mentiin sitten yhdessä aamulla taksilla bussiasemalla ja siitä Whistleriin.

Whistlerissä mä ja muutama muu töihin tullut matkaaja napattiin pari taksia, joilla mentiin vuoren rinnettä ylös house officeen, jossa saatiin rekisteröidyttyä asukkaiksi. En saanut ykkös- tai kakkosasuntovalintaani. Halusin alunperin Brio-asuntoloihin, jotka ei sijainneet rinteessä ja joilla oli vähän rauhallisempi maine, mutta sainkin kämpän Glacierista, jolla on vähän biletysasuntolamaine. Kun pääsin mun kämppään, siellä ei ollut vielä muita asukkaita. Kämpässä on yhteinen olkkari, avokeittiö ja kylppäri (jonka lavuaari on kummallisesti vessan ulkopuolella). Täällä on kaks yhden hengen huonetta (joista toinen on mun) ja yks kahden hengen huone (ei kerrossänkyä). Lämpötila oli aika jäätävä kun tulin, joten laitoin olkkarin ja mun makkarin patterit täysille. Olkkarissa on kyllä niin paljon lämmitettävää, että se on jatkuvasti aika viileä. Makkarista sen sijaan tuli sauna, enkä vieläkään oo ihan oppinut mikä olisi sopiva lämpötila, sillä kun palaa kävellen kyliltä, kehon lämpötila paukkuu Saharan päivälämpötiloissa ja sillon vaan kaipaisi mitä tahansa viilentävää. Sen sijaan kun vaan hengaa asunnolla, niin toivoisi että täällä olisi sen verran lämmintä ettei tarttisi pitää yöhousujen alla säärystimiä ja kolmia sukkia.

No joo, kun olin saanut laukut purettua, lähdin kävelemään kylälle. Kävelyreitti kulkee tulevaa laskettelurinnettä pitkin (tätä pitkin me voidaan lumen tultua lasketella suoraan asuntolasta töihin) ja on aikamoisen jyrkkä. Eilen oli niin kaamea sää, että vuortenhuipuista ei näkynyt häivähdystäkään. Oli aika vaikea uskoa, että olin oikeasti laskettelukeskuksessa, sillä ainoat merkit siitä oli gondolat ja pari matalaa laskettelurinnettä. Whistlerin kylä on täynnä kauppoja ja ruokapaikkoja, mutta hetken haahuiltuani löysin tärkeimmän kohteen; kirjaston. Hankin kirjastokortin, lainasin kolme kirjaa ja löysin ilmoituksen astronomiaseminaareista. :)


Tätä rinnettä pitkin pitäisi kulkea ylös ja alas :P 



Menkää pois pilvet!


Kirjaston jälkeen lähdin supermarkettiin ostamaan teetä ja muita välttämättömyyksiä. Kämpässä oli aika hyvin ruokailuvälineitä, mutta ostin ruoan lisäksi saippuaa, pesuaineita ja pyyhkeitä käsiä sekä astioita varten. Kantamuksia oli sen verran, että en kyllä halunnut lähteä kävelemään rinnettä pitkin ylös, joten ajattelin mennä bussilla. Missasin kuitenkin sen enkä jaksanut jäädä odottamaan seuraavaa, joten nolosti hyppäsin taksiin. o_O Kämpillä söin raviolia pestolla, tajusin unohtaneeni ostaa teetä ja sulkeuduin teettömänä makkariin kirjojeni kanssa.

Aamulla facetimetin ensin Riikan ja sitten veljeni perheen kanssa. Pesin myös ensimmäisen lastini pyykkiä täällä. En tykkää kuivauskoneista, joten tällä hetkellä mun huone näyttää vähän pyykkinarulta. ;) Aurinko paistoi ulkona, joten olin juuri lähdössä kävelylle kun kämppään saapui uusi tulokas, Gina, joka aloittaa mun kanssa samassa duunissa huomenna. Se jäi kämpille purkamaan laukkuja ja mä kävelin taas kylälle, ihastelin maisemia ja tällä kertaa muistin ostaa teetä. Koska sää oli niin ihana, päätin uskaltautua kävelemään kämpille, vaikka mulla olikin vähän painavia ostoksia mukana. Kävely vaati muutamia "maisemataukoja" ja olin onnellinen, että mulla oli vesipullo mukana. Mulla on tän talvikauden jälkeen kuulkaas buns of steel kiitos luonnon oman thighmasterin. :D









Söin myöhäisen aamiaisen ja menin sänkyyn lukemaan kirjaa kunnes nukahdin. Heräsin kun Gina saapui omalta kävelyltään ja jutskailtiin niitä näitä olkkarissa. Lähdettiin sitten yhdessä recruitment officeen hankkimaan henksukortit ja siitä sitten mentiin alas kylään hakemaan meidän työvaatteet. Ja ei siinä sitten muuta kuin takaisin ylös vaan. Toi rinne tulee kyllä niin tutuksi..

Gina on tosi mukava ja tullaan tosi hyvin toimeen. Kun palattiin takas kämpille niin molemmat vaan istuttiin pari tuntia olkkarissa omilla koneillamme, mutta kuitenkin yhdessä. Tosi leppoisaa. Toivottavasti meidän tulevatkin kämppikset on yhtä chillejä.

Mut joo, nyt tutimaan, jotta herään ajoissa huomiseen työpäivään. :)

perjantai 28. lokakuuta 2016

Vancouverissa

Oh Canadaaa...

Täällä sitä nyt ollaan. Toka lento myöhästyi vain vartin ja se olikin sitten koko matkustamisen suurin ongelma. Lufthansan koneissa oli ihan älyttömän hyvin jalkatilaa ja tokalla lennolla mun vieressä tai takana ei istunut ketään, joten sain röhnöttää just niin sikamaisesti kuin halusin. :) Vancouverin kentällä piti mennä immigration officen läpi, mutta se meni niin sutjakasti, että silmänräpäyksessä olinkin jo odottamassa junaa työlupa kourassa (tai no matkalaukussa..en sentään jättänyt aivoja Suomeen).

Hostelli löytyi helposti ja olin superonnellinen päästessäni huoneeseeni laskemaan kantamukset käsistä. Olin semisti yllättynyt kun mun huoneen (4 hlön naisten dormi) ovi oli auki ja huoneessa istuskeli about kuusi aussia. o_O Kaks niistä oli mun huoneesta ja loput neljä jätkää oli toisista huoneista meidän kerroksesta. Kaikki tervehti mua yhtäaikaa ja alko heti kyselen mistä mä oon, mitä mä teen, oonko kans menossa Whistleriin vai johonki toiseen laskettelukeskukseen yms. Olin pari sekuntia pienessä shokissa ja pää löi tyhjää, mut sit löysin sanavarastoni ja sain avattua suuni. Porukka lipeni kyllä nopsaa käytävän toiselle puolelle kun ne halusi antaa mulle rauhaa tavaroiden purkamiseen ja lepäämiseen.

Sain asetettua aloilleni (alasänkyyn luojan kiitos) ja hetken aikaa päässä vaan pyöri et mihin ihmeeseen mä oon oikeen ryhtynyt. Istanbulissa oli jotenki iisimpää, kun meitä oli niin paljon vähemmän ja kaikki tuli vähän ripotellen eikä juuri kukaan tuntenut toisiaan sinne saapuessa. Nää aussit vaikutti siltä kuin ne ois tuntenu toisensa jo ikuisuuden vaik ne olikin tavanneet vasta lentokentällä Australiassa. Mut ne oli kuitenkin tulleet jo maanantaina tänne, joten olihan niillä ollutkin jo enempi aikaa tutustua toisiinsa. Chillasin jonkun aikaa huoneessa, mut jotten nukahtaisi jo ennen iltakuutta, päätin mennä alakerran baariin kattelemaan mikä meininki oli siellä. Skippasin siis mun "lähiaussien" vastapäisen huoneen vodkabileet ja pääsin nauttimaan kylmää Magnersia..mmm. Istuin pitkän pöydän tyhjään päähän ja ehdin olla siinä ehkä pari minuuttia kunnes siihen tuli ryhmä ausseja/uusi-seelantilaisia. Juttelin Hannahin (uusseelantilainen) kanssa melko pitkään ja sen porukka oli matkalla Sunshine-resortiin.

Olin aika naatti ja nälkäinen, joten parin siiderin jälkeen menin ostamaan belgialaisia ranskalaisia tien toiselta puolelta ja siirryin huoneeseen iltapalalle ja valmistautumaan tutimiseen. Mun huonetoverit (Charlotte ja Taylor) oli paikalla ja siellä oli nyt myös kolmas aussi, joka oli tullut jo edellisellä viikolla. Amy oli matkalla eri laskettelukeskukseen ja oli lähdössä torstaiaamuna, joten sillä oli suuri pakkausoperaatio menossa. Juteltiin siinä kaikenlaista vielä porukalla, mutta mä ja Charlotte mentiin aika nopsaa sänkyihimme chillaamaan kun taas Amy ja Taylor lähti jonneki bilettämään.

Nukahdin joskus ennen kymmentä ja heräsin puol neljältä (sisäinen kelloni ei selkeesti tiedä mitä yli 6h yöunet on), mut kerrankin olin niin naatti, että jatkoin unia samantien ja heräsin seuraavan kerran vasta kasilta. En kyllä muista millon olisin viimeks nukkunut noin pitkään. Oli kyl aika ihanaa, plus nää sängyt on harvinaisen mukavia kerrossängyiksi.

Skippasin aamiaisen ja menin alakertaan vasta kymmenen orientaatioon. Näitä orientaatioita pidetään täällä joka arkipäivä klo 10, 11 ja 12. Näin koko edellisyön unia siitä, että missasin noi kaikki sessiot ja olin ihan pihalla kaikesta. Onneks todellisuudessa ehdin tohon ekaan orientaatioon, sillä koko loppupäivä menikin sitten kaikkia virallisia juttuja sumpliessa. Jos olisi mennyt myöhempään orientaatioon, tää virallinen osuus ois varmaan venynyt myös perjantaille. Oli miten oli, lähdin aika nopsaa orientaation jälkeen kävelemään kohti toimistoa, jossa me saatiin social insurance numerot. Matkalla sinne mun edessä kulki kuuden hengen porukka, jotka oli selkeesti kanssa samalla asialla, joten lyöttäydyin niiden joukkoon. Meillä meni about tunti tossa puuhassa, sitten istuttiin hetki Starbucksissa ja lopulta jatkettiin matkaa pankkiin. Pankissa meille sanottiin, että niillä on tosi kiireistä, joten voitaisko me tulla takaisin neljältä (kello oli vähän yli 12 tossa vaiheessa).

Me sit siirryttiin Roxy burgeriin pitkälle lounaalle ja käytiin sitten Best Buyssa etsimässä mulle ja Katielle hiustensuoristajaa/kuivaajaa..paitsi et niitä ei ollu siellä. Lopulta ei enää jaksettu venata ja suunnattiin etuajassa pankkiin josko niillä olisi aikaa meille ennen neljään. No jouduttiin kuitenki odottaan neljään, mutta sitten ne otti meidät kolme kerrallaan huoneeseen ja loi meille tarvittavat pankkitilit. 

Siinä puuhassa vierähti about 45 minuuttia ja sit odoteltiin vielä jätkiä kun ne otettiin toiseen huoneeseen joku 20 minuuttia meidän jälkeen. Lopulta päästiin sieltä ja siirryttiin hankkimaan uusia puhelinliittymiä. Kaiken tän jälkeen oltiin kaikki ihan rättipoikki ja lopen kyllästyneitä kulkemaan Granville streetiä pitkin edestakaisin kun suurin osa näistä paikoista jossa oltiin käyty oli tän saman kadun varrella. Siirryttiin sieltä hostellin baariin chillaamaan kunnes Alana tuli kertomaan mulle että se oli bongannu hiustensuoristajia Best Buyn yläkerrasta, joten mä hylkäsin mun seuran ja lähdin sormet syyhyten shoppailemaan. Palasin vielä joksku aikaa possen luo, mutta menin takas huoneeseen lepäämään siinä kasin aikoihin.

Näin koko yön unta, että aloin puhua brittiaksentilla, niin kuin suurin osa mun eilisestä porukasta. Tänään skippasin taas aamiaisen ja tankkasin itseeni vähän starbucks-kahvia ennen ilmaista kävelykierroksia jonka bongasin netistä. Kierreltiin downtownissa ja pohjoisrannalla. Oli ihan hauskaa, etenki kun aurinko pilkotti vähän väliä. Suurin osa eilistä porukasta meni ostamaan talvivarusteita, mutta mä taidan jättää omat ostokseni siihen, että pääsen Whistleriin huomenna. Söin just kaupan sushilounaan ja kohta varmaan siirryn tekemään jotain jännittävämpää. :)


 
Hotel Vancouverissa on labradorinnoutaja palkkalistoilla. :D
(tänään tosin oli sen vapaapäivä)

Park Place

Fairmont Pacific Rim (kai)

Joku rakennus


Jonku rakennuksen lobby


Olympic Cauldron



Voittaja-Puosu

P.S. Facetimetin siskon kanssa aamulla ja näin mun ihanan siskonpoikapalleron! <3 <3 <3

tiistai 25. lokakuuta 2016

Lähtö käsillä

Whoa. Tässä sitä ollaan. Lentokentällä. Lähtöportilla.

Tosi vaikea uskoa, että tää päivä on vihdoinkin täällä. Enkös mä vasta ihan äsken saanut päähäni lähteä vuodeksi Kanadaan? Viimeinen viikko on mennyt aikamoisessa stressissä. Vikat lomapäivät Kanarian auringossa meni siihen, että mietin vaan miten ehdin tehdä kaiken tarvittavan ennen lähtöä. Ja sitten viimeiset pari päivää kotona menikin niiden tarvittavien asioiden tekemisessä. Kauheasti ei ole jäänyt ihan vaan luppoaikaa ja viime (tänä) yönäkin tuli nukuttua vain kaksi tuntia, kun piti vielä raahata säkkejä kellariin, yrittää siistiä kämppää tulevaa vuokralaista varten ja tietty pakata kapsäkit loppuun.

Matkalaukuista puheenollen..mikäköhän oikosulku mun aivoissa oli kun suunnittelin lähteväni reissuun vaan 65 litraisen rinkan ja käsimatkatavaroiden kanssa. Hah! Mikä vitsi! Sain rinkkaan ahdettua mun lasketteluvaatteet, kevyen takin, alushousut, sukat, urheiluvaatteet, kengät ja talviasusteet. Painoa olisi vielä saanut tulla n. 10kg lisää, mutta tilaa ei vaan ollut. Otinpa sitten punaisen matkalaukkuni käyttöön ja se tulikin aika lailla täyteen painaen lopulta 21kg. Et joo..onneksi matkalaukku oli niin kätevästi käsillä eikä jossain mun varaston syövereissä.


Vähän pelottaa purkaa mun varastoa sitten vuoden kuluttua.Se on niin täynnä, että piti ihan aktiivisesti työntää ovea kiinni kun laittoi riippulukkoja kiinni. Mutta aika hyvin silti sain koko omaisuuteni (paitsi kalusteet, siivouskomeron sisällön ja keittiökamat) mahtumaan noinkin pieneen tilaan. Tosin, ilman ystävieni halukkuutta ottaa joitain tavaroitani vuoden lainaan, en kyllä ois saanut kaikkea mahtumaan.

Jees, mutta nyt oon kentällä ja tajusin juuri, että pitäisi tehdä vielä muuttoilmoitus maistraattiin..Hups. Taidanpa tästä siirtyä tekemään sitä.

P.S. Musta tulee todennäköisesti triplatäti tämän päivän aikana!! <3

torstai 20. lokakuuta 2016

Lomailua Kanariansaarilla

Jösses mikä auringonpaiste!

Lähdettiin viime lauantaina perheen kanssa (vanhemmat, minä, veli+perhe) Gran Canarialle Melonerasiin iskän 60-vuotissynttäreiden kunniaksi. Täällä ollaan nyt viidettä päivää ja tänään lounaan jälkeen oli pakko sulkeutua omaan huoneeseen ja pakoilla tota paahdetta. Oon neljänä päivänä ruskettunut enemmän kuin koko kesänä..mikä ei tarkemmin ajatellen oo mikään ihme, sillä vietin suurimman osan kesästä neljän seinän sisällä joko töissä tai kotona. Oon varmaan ihan (kahvi)papu kun pääsen takaisin Suomeen.

Aika jänskää olla taas usean vuoden jälkeen ihan puhtaalla rantalomalla. Oon yrittänyt keksiä kivoja aktiviteetteja, mutta kyllä toi kuumuus rajoittaa jonkin verran tekemisiä. Jotenkin tuntuu myös vähän oudolta vaan maata useita tunteja rannalla, altailla tai huoneessa. Pieni ääni päässä piipittää, että nyt vähän liikettä kehoon! Ihan kuin vaan heittäisin rahaa liekkeihin joka minuutilta kun en ole tekemässä jotain. Vaikea uskoa, että ihmiset oikeasti maksaa siitä, että voi vaan maata aloillaan ulkomailla.

Loma on kyllä tullut tarpeeseen, sillä viimeiset 6,5kk oon vaan tehnyt töitä 5 pv/vk ja ainoana taukona on ollut yksi saldovapaa heinäkuussa. Tykkään kyllä paljon työnteosta, mutta ei se aina mitään herkkua oo katsoa kun toiset jää usean viikon lomille ja palaa freeseinä takaisin töihin. Onneksi mulla on kuitenkin ollut tää lomareissu tiedossa jo helmikuusta asti, joten lohduttautuminen on ollut helppoa silloin kun toimisto on alkanut ahdistaa liikaa.

Eikä tämä ole myöskään ainoa tiedossa oleva reissu..onhan se Kanadaan lähtö jo viikon kuluttua. Aika absurdia ajatella, että viikon kuluttua oon jo Vancouverissa ja siitä parin päivän päästä vuoristossa, jossa on viime viikkojen aikana tullut aika runsain määrin lunta. Suomessa ollessa jännitti vähän, miten kestän kylmyyttä, mutta tämän 27-29 asteiseen "paratiisin" jälkeen en malta odottaa lumienkeleiden tekemistä. :)

Enivei, nyt ollaan täällä ja oon opetellut mun uuden GoPro-kameran käyttöä. Tässä muutama lomavideo tähänastisista päivistä:

Päivä 1
Päivät 2-3
Päivä 4



tiistai 11. lokakuuta 2016

T - 15 days

Nyt se ehkä vihdoinkin iski. Mä oon oikeasti muuttamassa vuodeksi toiseen maahan kolmen viikon kuluttua.

Edellisen päivityksen jälkeen asiat on edenneet sen verran, että työpaikka Whistler Blackcombin lipunmyyjänä on varmistunut ja työt alkaa 31.10. Lentolippu on hankittuna ja saavun Vancouveriin 26.10. Kilroyn pakettiin kuului yhden yön majoitus Vancouverissa ja Allianssin pakettiin(joiden kautta hankin viisumin) kuului kahden yön majoitus. Kävi aika hyvä mäihä, että nämä majoitukset on kaikki samassa hostellissa, joten eipä tarvitse onneksi vaihtaa majapaikkaa noina kolmena yönä, jotka vietän Vancouverissa. Olen myös hankkinut Greyhound-lipun Vancouverista Whistleriin ja ihanan sosiaalisen median kautta mulla on myös matkaseuraa tolle reissulle, joten voidaanpa sitten harhailla yhdessä kun etsitään Whistlerin asuntolatoimistoa, jossa meille vihdoin paljastuu missä me bunkataan seuraavat kuusi kuukautta.

Vuokralainen löytyi ystävän kautta ja vaikka muitakin ehdokkaita löytyikin, on ihanaa että mun asuntoon muuttaa joku kaverin kaveri. Viimeksi mun ollessa opiskelijavaihdossa täällä asui kaksi ihan vierasta ihmistä eikä mitään käynyt, mutta kyllä se antaa mielenrauhaa, että joku mun lähipiirissä tuntee sen ihmisen, joka tänne muuttaa. Kämppä on tällä hetkellä ihan kaaoksessa kun olen yrittänyt pakata omaisuuttani muuttolaatikoihin, jotka roudaan huomenna kellariin.


Olen myös käynyt hieman läpi mun kirjoja ja vein jo 1,5 IKEA-kassillista niitä töihin meidän "kirjastoon". Huomenna kannan vielä yhden säkillisen ja sitten alkaa kämppä olla aika tyhjillään kirjoista. Luojan kiitos kävin eilen ostamassa Etolasta viisi ylimääräistä muuttolaatikkoa, sillä en kyllä tiedä mihin olisin muuten noi kaikki kirjat saanut ahdettua. Aivan järkyttävää..oon kyllä sinänsä onnellinen, että oon viimeisen puolen vuoden aikana ostanut noin 99% mun kirjoista vaan iPadille, vaikka kyllä semisti kaipaan sivujen hiplaamista ja kirjojen tuoksua.

Tänään saapui myös viime viikolla Zalandolta tilaamani lasketteluvermeet ja kun testasin niitä, olin kyllä niin valmis laittamaan sukset jalkaan ja lähtemään rinteeseen. Toivottavasti tää fiilis jatkuu vielä kun pääsen laskettelukeskukseen eikä mulla mee pupu pöksyyn kun pitäisi lähteä ekaa kertaa lasten rinteeseen. :)



Enää kolme päivää jäljellä nykyistä duuniani. :/ Vaikka kaikki ei aina ole mennyt ihan putkeen ja toimistotyö itsessään ei ehkä ole mua varten, on tosi inhottavaa ja surullista jättää oma tiimi taakseen. Etenkin kun tuntuu siltä, että vasta viimeisen puolen vuoden aikana, kun oon ollut kokoaikaisena, oon oikeestaan päässyt kunnolla sisään tähän porukkaan. Huoh, kaikki päättyy aikanaan ja kyllä mä sen tiedostan, että tää on kyllä ihan oikea ratkaisu tänhetkisessä tilanteessa, mutta ei se silti sitä ikävää poista. <3

Ennen mun talviseikkailua on vielä luvassa viikon mittainen löhöloma Kanarialla perheen kanssa. Katellaan mitä kaikkea saan siellä aikaiseksi. Suurimpia odotuksia: herätyskello ei herätä 5:15 joka arkiaamu, tähtitaivas on erilainen kuin Suomessa, pääsen todennäköisesti testaamaan surffausta, aurinko paistaa ja on lämmintä eikä sitä lämpöä tarvitse ihailla toimiston ikkunan läpi, voin heittää tämän vuoden talviturkkini, näen veljentyttöjäni joka päivä... ehkäpä inspiroidun päivittämään blogia sieltä käsin. Ainakin voin testata uutta GoPro-kameraani ja kokeilla kuinka helppoa sen videoita on päivittää tänne blogiin. :)