No joo, viimeisin päivitys taisi olla Kamloopsista ensimmäiseltä päivältä. Toisena päivänä kävin Wildlife Parkissa, mutta en kyllä tykännyt ollenkaan. Olihan se siistiä nähdä harmaakarhu livenä, mutta sen jälkeen kun on törmännyt kaikenmoisiin villieläimiin luonnossa, niin oli kyllä kurjaa katsella eläimiä häkeissään. Toi puisto on tosin ottanut huomiinsa vain sellaisia eläimiä, joita ei enää syystä tai toisesta voi päästää takaisin luontoon ja huolehtii niistä niin hyvin kuin pystyy. Onhan se ihan hyvä, että näille eläimille on edes jokin paikka olemassa. Ja samalla saadaan vierailijoillekin opetettua kaikenlaista näistä eläimistä. Huvittavinta tossa puistossa oli niiden petolintu-esitys. Olin viime syksynä Kanariansaarilla samantyyppisessä esityksessä ja se oli aika huikea. En kuitenkaan odottanut ihan samanlaista spektaakkelia, mutta niiden viiden minuutin yhden pöllön esittely oli kyllä aikamoinen alisuoritus.
Sieltä lähdin ajamaan Valley Nature Parkiin, jossa oli kuivaa ja kuumaa ja tietty kapusin kaikista vaikeinta reittiä ylös. Siellä oli kaksi kukkulaa ja halusin ehdottomasti juuri sille, jolla en itse ollut ja itsepäisesti yritin ja yritin löytää reittiä sinne kunnes tajusin, että se olikin osa bike parkia, joten sinne ei ollut jalankulkijoilla mitään asiaa. Plääh..huonosti merkattu mun mielestä. En halunnut lähteä enää keskustaan eikä kävelykään hotsittanut, joten menin ruokakaupan kautta motellille chillaamaan ja suunnittelemaan seuraavaa päivää.
Kolmas stoppi: Blue River
Maanantaina lähdin ajamaan kohti Blue Riveriä ja joo-o, pari kertaa oli lähellä etten ajanut ojaan..hups..onneksi teillä on ne viivat, jotka pitää ääntä kun niiden päältä ajaa. o_O
Olin edellisenä iltana lukenut toisen matkaajan blogista, että Blue Riverissä on river & jeep safari ja hänen kirjoitus sai mut kyllä kiinnostumaan siitä. Päätökseen mennä sinne saattoi vaikuttaa myös se seikka, ettei Blue Riverissä ollut juuri muuta tekemistä. Olin paikalla aika ajoissa, joten söin ensin vähän eväitä(bagel+cream cheese(joka oli ollut puoli päivää kuumassa autossa)) ja sitten vietin puolisen tuntia jutellen yhden uusiseelantilaisen työntekijän kanssa. Jokisafari oli ihan siisti, vaikken ymmärrä miksi sitä kutsutaan jokisafariksi kun me oltiin 95% ajasta järvellä. Enivei, nähtiin kaksi mustakarhua ja lopuksi pysähdyttiin vielä yhdellä vesiputouksella. Tän jälkeen menin jeeppisafarille, jossa nähtiin ensin uroskarhu ja myöhemmin emo kahden poikasensa kanssa. Molemmat safarit oli kyllä ihan kiinnostavia ja oli mahtavaa päästä näkemään karhuja luonnossa ilman, että tarvitsi pelätä henkensä edestä. Opin myös paljon mielenkiintoisia asioita, mutta kun tämmöisellä on kerran ollut, niin ei näillä leveyspiireillä tarvitse kyllä toista kertaa käydä.
Tiesittekö, että karhut voivat viivästyttää raskauden alkamista jopa vuodella? Naaraskarhu päättää ennen talviuntaan onko olosuhteet otolliset raskaudelle ja joko aloittaa raskauden tai ei. o_O
Blue Riverissä on 250 asukasta, joten ei ihme, että kun laitoin auton navigaattoriin hakuun ruokakaupan, niin päädyin kyläkaupalle, jossa puolet hyllyistä oli tyhjillään. No, sainpa ainakin välipalapatukoita ja suklaata. Onneksi mulla oli itselläni pari tölkkiä tomaattikeittoa, joten päädyin sitten kokkaamaan motellilla.
Neljäs stoppi: Mount Robson
Tiistaina oli vuorossa vähän lyhyempi ajomatka, joten oli myös paremmin aikaa ja energiaa patikointiin. Ajoin Mount Robsonin visitor centeriin (josta btw on parhaat näkymät koko vuorelle) ja lähdin sieltä patikoimaan kohti Lake Kinneytä. Kyseessä oli suht helppo n. 11km edestakainen patikointi (130m korkeutta) ja vaikka välillä törmäsinkin muihin patikoijiin, suurimman osan ajasta hoilasin Katri Helenaa ja Täällä Pohjantähden Alla -laulua. Ihan vaan karkottaakseni kaikki karhut mun tieltä. Aika turhaa kyllä..se oli sen verran suosittu reitti, että eläimet on varmaan jo vuosia sitten oppineet, ettei sille reitille kannata lähteä. Järvellä tutustuin jenkki-isään ja hänen poikaansa. Poika oli hyperaktiivinen ja vakuuttunut siitä, että musta tuli hänen uusi paras ystävänsä. Hyvä kun se päästi mut lähtemään ollenkaan. :)
Tämänkertainen majapaikka oli ihan kuin oisin ollut kesämökillä. Metsää, ylikasvanutta nurmikkoa, hiekkateitä tukkimökkejä eikä nettiä. Oli kyllä ihanan rentouttavaa, vaikken ulos juuri uskaltanutkaan mennä sillä edellisenä päivänä siellä oli nähty harmaakarhu. Sisäänkirjautuessani näin whitewater rafting -esitteen ja seuraavalle aamulle oli vielä yksi paikka jäljellä, joten buukkasin sen. Oli kyllä täysin sen arvoista (paitsi, että ne märkäpukujen töppöset oli ällöttävät). Lähdettiin mun lodgingin mailta, joten ei tarvinnut onneksi lähteä kauas. Meidän kumiveneessä oli vaan kuusi plus opas, kun taas muilla oli 8+1. Mutta oli kyllä ihan huippuporukka eikä jutulle tullut loppua. Loppuvaiheessa kun tuli rauhallisempi osuus eteen, meille annettiin vaihtoehto hypätä veneestä ulos. Siinä me sitten lilluttiin ja oltiin virran vietävinä. Onneks oli märkäpuvut yllä, sillä vesi oli aika hyytävää. Mentiin Robson Riveriä pitkin 14km ja siellä oli luokan 1-3 tyrskyjä. Joku kerta meen kyllä uudestaan, mutta vähän kovempiin tyrskyihin. :)
Viides stoppi: Jasper (yö Brule Minesissa)
Veneilyn jälkeen lähdin ajamaan kohti Jasperia ja ai että kun maisemat oli kilometri kilometriltä toistaan huikeampia. Jasper(kylä) on melko pieni ja siellä on pääkadun varressa kolme isoa parkkista, jotka on ilmaisia..aivan loistavaa(verrattuna esim Banffiin). Mun eka stoppi oli Skytrain, joka vei Whistler's mountainille. Ylhäällä oli mahdollisuus kävellä ihan huipulle asti, mutta mulla ei korvat (joo, what?) kestäneet kuin ehkä puoliväliin tarpomista ennen kuin oli pakko tulla takaisin alas. Toisaalta huippu oli edelleen lumen peitossa, joten ehkä ihan jees, etten lähtenyt talsimaan sinne mun lenkkareissa. Alastullessa olin ainoana hississä ja sain jutella ontariolaisen työntekijän kanssa. Hän kertoi, että Jasperissa vallitsee samanlainen vitsaus kuin Whistlerissä..eli aussit on totaalisesti valloittaneet koko paikan. Hauska yhteensattuma on myös se, että Jasperin kaupunki on aikalailla bumerangin muotoinen. Ehkä sen takia aussit palaa Jasperiin uudestaan ja uudestaan. :)
Kävin kylillä ollessani myös visitor centerissä kysymässä vähän suosituksia seuraaville päiville ja sain kyllä niin asiantuntevaa palvelua että huh huh. Ehdottomasti jos itse oot ikinä suuntaamassa Jasperiin (tai mihin vaan) vaeltamaan, niin käy kysymässä vähän neuvoja, sillä siellä tiedetään kyllä parhaiten ajankohtaiset tiedot reittien kunnosta ja villieläinhavainnoista. Karhujen lisäksi varoiteltiin tosi paljon emohirvistä, jotka suojelee tosi aggressiivisesti poikasiaan tähän aikaan vuodesta. Illalla saavuin Brule Minesiin, jossa olin varannut huoneen ranchilta. Ah miten idyllinen paikka maaseudulla. Temmelsin myös jonkin aikaa koirien kanssa ulkona.
Seuraava päivä alkoi täydellisesti. Ranchin aamiainen oli makoisa ja sain aikaisen lähdön. Suuntasin ensimmäisenä Valley of Five Lakes:iin, jossa vaeltelin suunnilleen 1,5 tuntia. Ehdottomasti suosittelen tätä jos on ikinä täällä päin. Tää luokitellaan moderate vaellukseksi, mutta kivaa oli, että kerrankin reitti ei ollut pelkkää ylämäkeä yhteen suuntaan ja sitten paluumatka vain alamäkeä. Tää reitti oli tosi vaihteleva ja kolme niistä viidestä järvestä oli tosi nättejä. :)
Sieltä lähdin ajamaan Maligne Lakelle Medicine Laken kautta. Pysähdyin vain hetkeksi Medicine Lakelle, sillä sen alueen vaellusreitit oli suljettuja(näin mulle kerrottiin edellisenä päivänä). Maligne Lakella sen sijaan kävelin pari luuppia (molemmat helppoja) ja ihastelin reitillä hengailevia peuroja. Täällä olisi myös voinut mennä cruise boat tourille, mutta itse en kokenut tarpeelliseksi maksaa siitä. Jos itse haluat mennä tuolle cruiselle, niin pidä mielessä että viimeinen vene lähtee kolmelta iltapäivällä. Järveltä suuntasin Maligne Canyoniin jossa on useampi mahdollisuus vaellusreitteihin. Parkkipaikkoja on kaksi (ylhäälä ja alhaalla) ja siltoja on kuusi. Voi ihan oman mielensä mukaan mennä juuri niin monta siltaa kuin haluaa, mutta ylimmältä(ensimmäiseltä) sillalta on kyllä parhaat näkymät. Yläparkkiksella on myös tea house sitä kaipaaville.
Kun olin ajamassa parkkikselta pois ajoin pienen kuopan yli ja hupsistakeikkaa, oikea eturengas puhkesi. Ajoin takaisin parkkikselle vaihtamaan renkaan, mutta jäin jumittamaan sitä oliko mun tunkki oikeassa kohdassa. Autossa oleva vararengas oli myös donut-mallia, joten mun piti yrittää keksiä, mitä pitäisi tehdä sillä sillä renkaalla ei ajeta 200 kilsaa mun hotellille ja takaisin Jasperiin. Googlaamalla löysin autovuokrausfirman putiikin Jasperista, mutta ne oli jo menneet kiinni, joten soitin road side serviceen. Tietty mun puhelimen akku loppui ennen kuin sain mitään hyödyllistä infoa irti ja tää oli tietenkin se ainoa päivä kun mulla ei ollut laturia mukana. Aloin näyttää varmaan tosi epätoivoiselta, sillä yksi saksalainen pariskunta tuli mun luo ja auttoi mua renkaan vaihdossa (lue: he vaihtoivat renkaan mun puolesta). Onneksi Jasperiin oli vain pari kilsaa, niin ajoin sinne hissukseen ja kävin kaupassa ostamassa uuden laturin. Sitten alkoi uusi puhelurumba, jonka lopputulos oli, että mun piti jäädä Jasperiin ja odottaa, että niiden liike aukeaa seuraavana aamuna.
Joo-o.
Yritin eka sohvasurffausta, mutta niin viimetinkaan oli aika vaikea saada majoitusta, joten päädyin varaamaan halvimman (145€) huoneen hotellista yhdeksi yöksi. Jasperissa on joka paikassa kylttejä, että yöpyminen autossa yleisillä parkkiksilla on laitonta, joten en halunnut riskeerata sitä. Seuraavana aamuna menin putiikkiin heti kahdeksalta, mutta heidän piti ottaa yhteyttä Vancouverin liikkeeseen, josta olin vuokrannut mun auton, joten aikaeron takia piti sitten odotella heidän liikkeen aukeamista. Ensimmäinen ohje oli, että mä käyn vaihtatuttamassa renkaan ja saan rahat takaisin kun palautan auton Vancouveriin. No, rengasliikkeessä jonne ajoin ei ollut sitä rengasta jonka olisin tarvinnut ja tilaamisessa olisi mennyt useampi päivä. Ajoin takaisin vuokrafirmaan ja sieltä he soittivat useampaan rengasliikkeeseen sadan kilsan säteellä, mutta sama virsi toistui. Lopulta mulle sanottiin, että mun pitää vaihtaa auto toiseen, mutta heillä ei Jasperissä ollut yhtään autoa vapaana. He aloittivat soittorumban eri kaupungeihin ja yrittivät saada jonkun ajamaan uuden auton Jasperiin..mä olin tässä vaiheessa melko upset, joten lähdin pienelle kävelylle ja soitin Rachelille joka sai mut vähän rauhoittumaan. Kun palasin liikkeeseen, he olivatkin löytäneet jostain mulle auton ja olivat juuri putsaamassa sitä mulle. Puoliltapäivin istuin vihdoin uuteen autoon ja pääsin matkaan hakemaan matkalaukkua mun hotellista. Olin jo aiemmin soittanut hotellille ilmoittaakseni, etten ehdi normaaliin uloskirjaukseen, mutta silti kun saavuin hotellille, he eivät veloittaneet multa tokaa yötä vaikka kaikki mun tavarat oli siellä levällään. Ihana, ihana paikka! :)
TBC...
Video Whistleristä Jasperiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti