Jottei asiat menisi liian hyvin, tietenkin perjantaina piti alkaa sataa kun olin lähdössä Brule Minesista. Onneksi sade kuitenkin laantui jonkin verran päivän mittaan eikä mun tarvinnut kastua läpimäräksi kun pysähdyin ensin Athabasca-putouksilla ja sen jälkeen Sunwapta-putouksilla. Matka kulki siis Icefields Parkwayta pitkin joka ilmeisesti on Kanadan most scenic ajoreitti. Se kulkee Jasperista Lake Louiselle asti(osa Banffin kansallispuistoa) ja on 232 km pitkä. Harmitti ihan vietävästi, etten ollut pelkääjän paikalla vain ihastelemassa maisemia. :P
Putousten jälkeen seuraava must-see -nähtävyys oli Columbia Icefields. Pysähdyin vessastopille Icefield Discovery Centeriin, mutta ei kyllä hotsittanut mennä kummallekaan tourille, joita sieltä käsin tarjottiin. Toinen olisi mennyt skywalkille, eli jäätikön yläpuolelle rakennetulle lasipohjaiselle sillalle ja toinen kierros sisälsi tämän lisäksi mahdollisuuden mennä kävelemään itse jäätikölle. Tyydyin ihastelemaan jäätikköä (tai mitä siitä nyt oli jäljellä) kaukaa ja jatkoin matkaa Nordeggiin.
Icefields Parkwaylta on 92km Nordeggiin ja seuraavana päivänä mun piti tulla samaa reittiä takaisin, jotta pääsisin Banffiin. Ajomatka Nordeggiin tarjosi kyllä hienoja näkymiä ja ihanan turkoosin järven, mutta jos tekisin tämän reissun uudestaan, en kyllä yöpyisi siellä, vaan menisin suoraan Jasperista Banffiin. Tämänkertainen hostelli oli keskellä ei-mitään eli omat eväät todellakin kannatti olla mukana. Paikkana hostelli oli kyllä tosi tunnelmallinen ja viihtyisä. Mun lisäksi siellä oli ainoastaan kuuden hengen vaellusporukka, joten sain oman huoneen.
Aamulla herättyäni avasin verhot ja jösses mikä näky. Vietävänmoinen lumipyryhän se siellä raivosi ja maassa oli joku pari senttiä lunta. Alkoi pikkasen hermostuttaa tuleva ajomatka, mutta kerättyäni vähän rohkeutta uskaltauduin takaisin ratin taakse. Oli kyllä jännä kun pääsi vähän Nordeggistä ulos niin lumi muuttui vesisateeksi ja välillä lakkasi kokonaan ja sitten hupsistakeikkaa tulikin taas lunta. Ja tämä sääilmiö toistui Lake Louiseen saakka. Siis what? Toisaalta ei ehkä mitenkään yllättävää, sillä ajoinhan mä kuitenkin siellä jäätiköiden keskellä.
Seitsemäs stoppi: Banff
Eka pysähdys tällä ajomatkalla oli Peyto Lake, joka googlen kuvien mukaan on vuorten ja laakson ympäröimä aivan uskomattoman turkoosi järvi. No, kaikki järven ympärillä oli lumen peitossa ja ilma oli tosi sumuinen, joten taustalla olevia vuoria ei kyllä erottanut ja itse järvestä näkyi vain ihan pieni kaistale. Hohhoijaa..ehkä mulla on parempi tuuri ensi kerralla.
Matka jatkui sieltä suoraan Banffiin, jossa ajoin hostellin parkkikselle ja jätin auton sinne siksi aikaa kun itse lähdin kävelemään kylään. Mulla oli päälle kolme tuntia aikaa tapettavana, joten päätin istua osan siitä leffateatterissa. Huono valinta. The Mummy oli aivan kamala. Ainoa kohta, josta pidin oli se kun se pääosanainen löi yhtä niistä zombimuumioista päähän samalla kirjalla(Book of the Living), joka oli niissä alkuperäisissä Muumio-elokuvissa.
Juuh, pääsin vihdoin hostellille kirjautumaan sisään. Huone oli kuuden hengen naisten dormi ja täyteen buukattu joka päivä kun olin siellä. Ensin tutustuin yhteen saksalais-brittiin, joka oli Kanadassa visiteeraamassa sen sveitsiläis-amerikkalaista kaveria. Niillä oli kyllä kova hoppu kun ne oli ahtaneet koko Banffin reissunsa täyteen ohjelmaa. Mä chillasin taas netflixin ääressä kun ne päätti ottaa puolen tunnin pikanokoset. Mulle alkoi tulla vähän semmonen fiilis, että mä vaan tuhlaan aikaa chillaamalla, joten otin niistä mallia ja lähdin pienelle kävelylle Tunnel mountainin ympäri. Olin tietty taas ihan yksin keskellä metsää, joten sydän vaan läpätti ja aloin taas laulaa itsekseni. Kun palasin takaisin hostellille pari tuntia myöhemmin ne nokostelijat oli jo lähteneet hot springseille ja huoneessa oli uusi tulokas. En kuollaksenikaan muista hänen nimeään, mutta hän oli Hollannista, joten kutsutaan häntä vaikka Hollyksi. :) Me tultiin ihan älyttömän hyvin juttuun Hollyn kanssa ja höpötettiin päälle tunti kaikenlaista, kunnes mä halusin mennä tutimaan ja se lähti kaupungille etsimään ruokaa.
Seuraavana päivänä kävelin Cave & Basin -museoon ja se oli kyllä ihan mielenkiintoinen paikka jos on yhtään kiinnostunut Banffin syntymästä ja siitä miten siitä tuli Kanadan ensimmäinen kansallispuisto. Sieltä tallustin Sundance canyonille ja Marsh loopia pitkin takaisin keskustaan. Ei ollut mikään miellyttävä kävelyretki, sillä se osa mikä ei ollut pelkkää asfaltilla kävelyä, oli mudassa tarpomista..Jostain syystä olin ajatellut, että Marsh loop ja Marsh boardwalk olisi olleet yksi ja sama asia, mutta ehei..Boardwalk on paikka, jossa voi ihastella maisemia ja bongailla lintuja yms. Loop sen sijaan on hiekkatie, jolla kulkee paljon hevosia, joten tietenkin sadepäivän jälkeen koko reitti on yhtä muta- ja lantasohjoa. :/
Loppupäivälle mulla oli suunnitelmissa kavuta Tunnel mountainin huipulle, mutta kolmen tunnin kävelyn jälkeen, mun jalat kaipasi hieman lepoa. Tää lepo venyikin iltaan asti, kunnes mun oli pakko nousta sängystä ja lähteä kauppaan ostamaan ruokaa. Harmittaa edelleen, etten mennyt vuorelle, mutta onpahan jotain tehtävää sitten ensi kerralla. :)
Maanantain vietinkin sitten kokonaan Hollyn kanssa. Ajettiin ensin Canmoreen ja kavuttiin Grassi lakeseille. Ihan söpöjä pikkujärviä ja näkymät laaksoon oli aika mahtavat myös. Oli myös aika kiva kulkea tällä kertaa jonkun kanssa, niin ei tarvinnut höpöttää itsekseen. :) Sieltä suunnattiin sitten Lake Louiselle, josta oli aika vaikea löytää parkkipaikkaa. Lopulta lähdettiin ajamaan mäkeä pitkin takaisin alas kunnes päästiin piknik-alueelle, jonne jätettiin auto ja sieltä käveltiin takaisin ylös. Järvi oli ihan erilainen kuin silloin talvella kun kävin siellä viimeksi. Järvi on todella juuri niin turkoosi kuin mitä kuvat antaa ymmärtää ja ne vuoret siinä ympärillä...voi jösses. Jos siellä ei olisi niin paljon porukkaa, niin voisin vaan makoilla siellä nurtsilla kaikki kauniit kesäpäivät.
Mä ja Holly haluttiin mennä kajakoimaan, mutta siellä oli vain kanootteja vuokralla. Aateltiin että no kaipa me voitaisi mennä kuitenkin, mutta nähtyämme hinnat me päätettiin aika nopsaa, että säästetäänpä rahamme ja mennäänkin pienelle kävelylle. Kanootin vuokraus per tunti oli n. 120CAD eikä meitä tosiaankaan kiinnostanut se niin paljon, että oltaisi maksettu toi hinta. Mikäs niillä on pyytää kiskurihintoja, kun ovat ainoita palveluntarjoajia siellä.
No, me löydettiin parempaa tekemistä, eli kavuttiin Lake Agnesille (korkeusero 390m), joka oli edelleen ihan lumen peitossa. Meinattiin (tai siis mä meinasin) lopettaa kävely about puolivälissä, kunnes yks vanhempi pariskunta porhalsi meidän ohi ja mä totesin, että ehei, tämä ei käy päinsä. Jatkettiin menoa, mutta lumi/jäässä tarpominen ei ollut kovinkaan hauskaa. Ilmeisesti normivuosina lumet olisi jo sulaneet, mutta tää vuosi oli vissiin aika luminen kaikkialla Rockiesien alueella, joten sen vaikutukset näkyy vielä joko järvien/jokien tasossa tai lumirajan alhaisuudessa. Matkalla ylös pysähdyttiin hetkeksi Mirror lakella, jonka taustalla näkyi Beehive-vuori. Lake Agnesilla oli tea house, josta sai ostaa kaikenmoista muonaa, mutta siellä kävi vain käteinen eli me säästettiin jätskiostoksemme siihen kun päästiin takaisin alas.
Jätskit nautittuamme lähdettiin ajamaan kohti Moraine Lakea (koristi aikoinaan 20 dollarin seteliä), mutta sinne oli ihan mahdotonta päästä. Tien varressa oli paikkoja, mutta me hölmöinä ajateltiin, että no ajetaan vielä vähän pidemmälle, kunnes lopulta jono pysähtyi eikä me päästy enää liikkumaan mihinkään. Lopulta päätettiin skipata tää järvi ja tehtiin uukkari ja lähdettiin kohti Banffia. Hostellin parkkis oli täynnä, joten jouduin jättämään auton tien varteen. Oltiin ihan supernälkäisiä, joten vaatteiden vaihdon jälkeen päädyttiin irkkupubiin syömään irkkuruokaa ja juomaan irkkusidukkaa..ah. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti