Seuraavana aamuna olin tietty saanut sakot, kun olin parkkeerannu liian lähelle vesihydranttia. :P Plääh..onko meillä Suomessa sama sääntö olemassa?? Whatever, onneksi sakkojen maksu on tehty helpoksi, eikä mennyt kuin pari minuuttia ja muutama klikkaus netissä ja sakko oli historiaa. Hollyn seura Banffissa oli ihan mahtavaa, mutta kyllä mä huomasin tiistaiaamuna, että oli kans ihan huojentavaa saada olla taas ihan itsekseen. Matka jatkui kohti Revelstokea tuttuja reittejä pitkin, vaikka tällä kertaa ei onneksi tarvinnut huolehtia lumesta ja jäisistä teistä. Paikkana Revelstoke oli tähänastisista kaupungeista/kylistä kaamein. Kävin pikaisesti niiden museossa ennen kuin jatkoin matkaa hotellille. Museossa sai oppia kaupungin historiasta, lumivyöryjen vaaroista ja paikallisten alkuperäiskansojen historiaa. Museota lukuunottamatta en kyllä haluaisi toistamiseen mennä sinne keskustaan.
Onneksi olin saanut nauttia luonnon antimista ennen Revelstokeen saapumista. Ensin pysähdyin Spiral Tunnelsien kohdalla motarin varteen. Plakaatit kertoivat, että aikoinaan siellä meni junaraide noin neljän asteen kulmassa, mutta onnettomuuksien takia niiden piti keksiä joku muu systeemi siihen. Sinne sitten rakennettiin kahdeksikon muotoinen raide, joka osittain menee vuorten sisällä tunneleissa. Tällä tavoin saatiin sitten kallistuskulmaa pienennettyä normaaliin kahteen asteeseen. Seuraava pysähdys oli Roger's passilla, jossa pääsi taas ihastelemaan ympäröivää luontoa..tosiasiassa syy pysähtymiseen oli virtsarakossa ja silmäluomien lurpsahtelussa. Hups. Noin 20km ennen Revelstokea motarin varressa oli myös pysähtymispaikka, jossa pääsi ihastelemaan Giant Cedar Grovea. Aika vaikuttavia ne puut siellä. Tämän lisäksi mun hotelli oli keskellä ei mitään vuorten ympäröimänä, joten ei tarvinnut huolehtia liikenteen hälinästä tai ihmislaumoista. Istuskelin hetken ulkona ennen kuin vaivuin sängyn pohjalle lepuuttamaan mun edellispäivästä väsyneitä koipia.
Yhdeksäs stoppi: Kelowna
Ajomatka Kelownaan oli yllätyksetön, mutta ajon loppuvaiheilla mulle alkoi tulla tosi paha ahdistus. Huomasi kyllä, että olin saapunut oikeaan kaupunkiin, enkä ollut enää ihanissa pikkukylissä. Huoh. Hostelli löytyi iisisti ja oli ihan motarin vieressä. Onneksi mun unenlahjat kestää tasaisen liikenteen hurinan. Huoneessa ei vielä ollut kuin yksi alasänky varattuna, joten säästyin taas kerran yläsängyltä. Hetken levättyäni läksin ulos nauttimaan auringonpaisteesta. Kävelin järven rantaa pitkin ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa. Istuin noin tunnin puistossa kirjoitellen blogia ja jatkoin taas matkaa. Lopulta puistot päättyivät ja piti lähteä kävelemään kaupunkiin..yh. Liikaa autoja ja liikennevaloja mun makuun. Ruokakaupasta tarttui sushia mukaan ja menin hostellille syömään päivällistä.
Jossain vaiheessa huoneeseen saapui mun kämppis. Alettiin juttelemaan ja kävi ilmi, että hänen (Linda) sukunsa oli kotoisin Vaasan viereisestä ruotsinkielisestä pikkukylästä. Hän itse on viettänyt paljon aikaa siellä ja on oppinut jonkin verran ruotsia, mutta suomea ei juuri kukaan suvusta puhu. Kaiken lisäksi hän matkustelee aika paljon, tykkää scifistä, harrastaa tähtitiedettä, rakastaa possuja, hänen aikuiset pojat työskentelee laskettelukeskuksissa...Meidän jutulle ei oikeesti meinannut tulla ollenkaan loppua. Hädin tuskin edes oltiin hiljaa kun meidän uudet kämppikset (aasialaiset äiti+aikuinen tytär) saapui ja sitten taas jatkettiin juttelua. Näistä uusistä kämppiksistä se äiti oli varmaan ainakin kuusissakymmenissä, joten ei mikään ihme, että he muuttivat seuraavana aamuna alakertaan, josta ne sai molemmat alasängyt. Linda itse asuu Kamloopissa, mutta työskentelee Kelownassa, joten hän viettää viikot tuossa hostellissa.
Seuraavalle päivälle olin suunnitellut kaupunkiin tutustumista semmoisella kahdeksan hengen pyöräretkellä..itse pyörä siis oli tarkoitettu kahdeksalle hengelle. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä osallistujia ei ollut tarpeeksi..mulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua iltapäivän kierrokseen, mutta se oli baarikierros eikä kaupunkikierros ja kaiken lisäksi siihen osallistuva porukka oli viettämässä polttareita, joten kieltäydyin kohteliaasti tästä. Sen sijaan ajoin autolla Myra Canyoniin, jossa vuokrasin pyörän ja ajoin 24 km hiekkateitä pitkin siellä missä vanha junaraide kulki aikoinaan. Reitillä pääsi ihastelemaan 18 puusiltaa(nykyään niissä joissain on myös metallisia vahventeita) ja paria tunnelia. Oli kyllä kiva reissu, mutta peffa oli vähän hellänä seuraavat pari päivää. Olin myös ihan älyttömän hermona auton renkaiden suhteen, sillä kanjonille johtava hiekkatie oli TÄYNNÄ kuoppia eikä pelkästään mitään pieniä sellaisia..mun kokemusten jälkeen ajoin ehkä just just 20 km/h.
Seuraava kohde oli Knox Mountain ihan Kelownan keskustassa, mutta jalat sanoivat itsensä irti, joten ajoin auton yläparkkikselle ja säästin hikikarpaloita. Istuskelin vuorenhuipulla sormet kiinni iPadissa ja vaan ihastelin sen paikan rauhaa(jahka aasialainen turistilauma poistui paikalta).
Seuraavana päivänä oli luvassa viinitilakierros. Joo-o, tiedän. Minä ja viinit..what? Ei, en saanut auringonpistosta tai aivotärähdystä. Päätin vain, että ehkä on munkin aika oppia jotain viineistä eikä aina vain siemailla niitä ällömakeita litkuja. Kierros käsitti kuusi viinitilaa, joista ensimmäisessä meidät vietiin kunnon kierrokselle, jossa selitettiin ja näytettiin mitä kaikkea tapahtuu ennen kuin viini saadaan pullotettua. Mielenkiintoista. Viiniä saatiinkin sitten litkiä päivän mittaan ihan kunnon määrä ja viimeisissä paikoissa mun oli kanssa pakko jättää punkut väliin, ettei nousisi ihan liikaa päähän. Lounaaksi meillä oli tapas-tyylinen tarjoilu leipiä, crackersejä, juustoja, oliiveja, kirsikkatomaatteja, parsaa, lihoja...mmmmmmmm. Oli kyllä herkullista.
Kierroksen jälkeen oli pakko päästä makuulleen eikä autolla ajaminen mihinkään tullut kuuloonkaan. Jumitin sitten loppupäivän hostellilla pyykäten. Kaiken kaikkiaan Kelowna oli ihan kiva kohde, mutta jäin kaipaamaan enemmän mahdollisuuksia tehdä asioita ilman autoa. Kaupunkina Kelowna ei ollut kovinkaan kaunis lukuunottamatta järvenrantaa. Btw, tiesittekö että Kelownassa on kelluva silta? Ja ilmeisesti tämä silta on tämän kevään/kesän järviveden korkean tason takia vaarassa. Mutta onneksi vedellä on vielä varaa nousta noin puoli metriä ennen kuin..öö..silta katkeaa? Emmätiiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti