Jenkkilässä

Vajaan kahden tunnin lentomatkan jälkeen saavuin San Franciscoon, jossa veli perheineen oli odottamassa mua lentokentällä. <3 <3 <3 Kentältä lähdettiin ajamaan Chicoon, jossa veljen vaimon perhe asuu ja siellä oltiin neljä yötä ennen reissua Los Angelesiin Disneylandiin.

Kampaamoleikin tulos

En tiedä mitä kuvittelin Kaliforniasta, mutta mikään ei oo ihan vastannut odotuksia. Siirryin vuoristoisesta, vehreästä, parikytasteisesta Kanadasta kuivaan, aavikkoiseen 34-asteiseen Chicoon. Enää en kyllä ihmettele miksi täällä ihmisillä on niin paljon uima-altaita. Taisin itsekin pulahtaa altaaseen joka päivä, sillä ei tätä kuumuutta muuten kestä. Talossa, jossa yövyttiin oli joka huoneessa kattotuuletin ja lisäksi ainakin yksi lattialla seisova tuuletin. Ei oikein ikinä tuntunut sopivalta lämmöltä; ulkona olin sulamispisteessä ja sisällä pakastumispisteessä. Grrr...brrr...

Automatka Chicosta Los Angelesiin kesti suunnilleen kahdeksan tuntia ja koska mä oon mä, sain tietty nukuttua suurimman osan matkasta. Olin jo näköjään tottunut jonkin verran Chicon helteeseen, sillä illalla kun mentiin Anaheimissa syömään, 27-asteen lämpötila tuntui jo lähes viileältä.

Torstai-aamuna herätyskellot soi 6.30 ja Disneylandin alueella oltiin siinä kahdeksan paikkeilla. Mulla alkoi kyynelkanavat aueta kun me astuttiin Downtown Disneyn alueelle ja kaikkialta kuului Pieni merenneito -instrumentaalimusiikkia. Tämä oli selkeästä seurausta siitä, että pienenä kun katsoin videolta Disney-leffoja, niiden alussa oli aina mainoksia Disneylandista/worldista ja takaraivossa on edelleen ajatus siitä, että se on maailman onnellisin paikka ja sinne pääseminen on unelmien täyttymys.

Aivopesua tai ei, meidän kaksi ja puoli päivää Disneylandissa ja Disney California Adventure Parkissa oli ihan mahtavia! Helteestä huolimatta... Oli myös ihanaa saada nauttia huvipuistoista perheen kanssa..mussa oli koko reissun ajan kiini veljentyttötakiainen. <3 Veljentytöistä oli myös se hyöty, että kehtasi mennä semmoisiinkin laitteisiin, joihin ei ehkä olisi itsekseen mennyt (no oisin kyllä varmaan kuitenkin mennyt). Viimeisenä päivänä se olin kyllä minä, joka halusi mennä Ariel-ajelulle uudestaan kun taas veljentyttö oli iskenyt silmänsä aika paljon hurjempaan vuoristorataan. :)

Tämä huvipuisto tosiaan koostui kahdesta puistosta, joista Disneyland oli se klassisempi (prinsessoja, Indiana Jones, Pirates of the Carribean, paraateja, ilotulituksia, Star Wars) ja California Adventure Park puolestaan sisälsi enemmän vanhan ajan Hollywood-glamouria, Marvelin supersankareita, Guardians of the Galaxy(paras laite ikinä) ja Cars-alueen. Kaikki näissä puistoissa oli suunniteltu ihan viimeisen päälle ja kuhunkin maailmaan pääsi uppoutumaan ihan täysillä. Jonot oli kyllä aikamoisia, mutta Fastpasseja ja Disneyland-sovellusta käyttämällä ei tarvinnut viettää koko päivää jonoissa.

Lauantaina sitten koitti hyvästien aika ja perhe lähti takaisin Chicoon kun taas mä suuntasin Losin downtowniin. Jatkoin hostellilta saman tien matkaa Griffith observatoriolle, jossa onnistuin viettämään lähes kuusi tuntia. Ihan mieletön paikka ja huikeat näkymät! Ehdottomasti kannattaa käydä jos täällä päin on reissaamassa. Sunnuntaina vietin suurimman osan päivää pohtien mitä ihmettä mä teen tässä kaupungissa ja miksi olin seuraavaksi suuntaamassa toiseen suurkaupunkiin, kun nää kaupungit vaan ahdistaa mua. Sain sitten älynväläyksen muuttaa reittiä ja San Franciscon sijaan suuntaankin Portervilleen, joka on lähellä Sequoian kansallispuistoa.

Näitä suunnitelmia pyöritellessä ehdin käydä Grammy museossa, downtownin kävelykierroksella(jossa olin ainoa opastettava...sitä ne 34-asteiset päivät teettää) ja leffassa katsomassa uusimman Spidermanin. Semisti harmittaa, etten nähnyt itse Hollywoodia tai mitään studioista. Onneksi näin kuitenkin Hollywood-kyltin, joten ei kaikki ikoniset nähtävyydet täältä jääneet näkemättä. Nyt kohti uusia seikkailuja (ja vielä kovempia helteitä).