Eka viikko töitä

Wow, paljon on ehtinyt tapahtua viikossa.

Train Wreck hike.
Osallistuin meille järjestettyyn retkeen pari vuosikymmentä sitten suistuneen junan turmapaikalle. Lähtö viivästyi noin parikymmentä minuuttia, sillä meidän matkaopas (joka ei itsekään ollut koskaan käynyt turmapaikalla) oli nukkumassa..kello yhdeltä iltapäivällä. Noh, päästiin lopulta matkaan ja mentiin ensin bussilla Function Junctioniin ja siitä sitten alettiin kävelemään. Opas tuntui olevan aika eksyksissä ja seurasi lähinnä vaan kirjallisia ohjeita miten päästä perille. Mun suuntavaisto sanoi, että me kuljettiin täysin väärään suuntaan, enkä ollut ainoa, joka oli tätä mieltä. Me pysähdyttiin pariin otteeseen keskustelemaan tästä ja lopulta pari muuta päätti lähteä takaisin Whistleriin, toinen pari oli jo aikaisemmin mennyt toiseen suuntaan ja mä päätin mennä minne Google maps mut ohjasi. Muut jatkoivat matkaa luoja ties minne..
Mun reitti oli nappivalinta, vaikka pari kertaa olin taas saada paniikkikohtauksen kun kuljin yksin karhuvaroitusten värittämillä metsäpoluilla. Kuljin myös junaraiteita pitkin, mikä osaltaan ei yhtään vähentänyt sydänkohtauksen riskiä..never again.
Pääsin lopulta perille ja vaunut oli kyllä upeita, mutta traagisia. En ihan kauhean pitkään jaksanut kierrellä ja lähdin takaisin kämpille. Olin kotona noin puol tuntia ennen muuta ryhmää..eikä mun reittivalinta vaatinut mua juoksemaan motarin yli. :)

Lumi.
Ollaan saatu viikossa yli kaksi metriä lunta tänne! Ihan mieletön ero edellisviikon näkymiin. Useimpina aamuina kun oon lähtenyt aamutuimaan töihin, olo on kuin jollain lumiprinsessalla. Lunta vaan tulee ja tulee, välillä on loskaa ja räntää, mutta suurimmaksi osaksi on ollut vaan valkeita nietoksia ja lumipeitteisiä puita. Iltapäivät ja illat on sitten ihan oma lukunsa..loskalta ei juurikaan voi välttyä. Mutta ei huolta, Creeksidessa (jossa vietän suurimman osan päivistäni) ei onneksi ole ihan hirveää loskaongelmaa.

Työt.
Olin semipaniikissa (tuttu teema..) tiistaina ennen ekaa työpäivää. Tuntui, että olin jo ehtinyt unohtaa kaiken, mitä meille koulutuksissa opetettiin. Kuljin ympäri kämppää ja hoin, että mä kuolen, mä kuolen..Sama virsi jatkui keskiviikkoaamuna ja tällä kertaa myös Gina, jolla oli kanssa ensimmäinen työpäivä, yhtyi mun panikointiin. Työvuoro alkoi 7:30 ja suunnilleen 8:15, mun paniikki oli suurimmaksi osaksi ohi. Eka työpäivä oli semihiljainen, sillä suurin osa laskettelijoista oli kausikorttilaisia, eikä niiden tarvinnut tulla ollenkaan lipputiskille. Seuraava osa mun paniikkia alkoi uudestaan 11:30, kun mun validation-vuoron alku lähestyi. Mun työvuorot on siis olleet tällä (ja ensi) viikolla aamupäivät lipunmyyntiä ja iltapäivät validationia. Iltapäivinä oon siis saanut seistä ulkona skanneriporttien holleilla 2,5h. Ei vaadi mitenkään hirveästi aivopoveria, mutta on kyl kiva, ettei tarvitse kököttää koko päivää sisällä. Ulkona on myös enempi aikaa sosialisoida työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. :)
Torstai oli myös semihiljainen päivä ja perjantaina olinkin koko päivän ulkona, kun yhdellä työntekijällä ei ollut ulkounivormua ollenkaan ja silti sille oltiin laitettu validation-vuoro. Viikonloppu lipputiskillä olikin sitten tauotonta asiakaspalvelua lähes koko työvuoron ajan. Ihan hyvä, sillä tulipahan opittua paljon uusia asioita. Ensi viikolla oonkin arkena yksin lipputiskillä senior hostin kanssa..toivottavasti ei tuu jonoja. :)
Kaiken kaikkiaan aika onnistunut työviikko, vaikka pieniä paniikkikohtauksia tulee vieläkin välillä. Työkaverit on tosi kivoja ja esimiehet on tosi auttavaisia. Koskaan ei tuu tunne, että mut jätettäisi yksin ongelmien kanssa. Meidän intranetissä on myös tosi hyvin selitetty mitä eri lippuja/alennuksia meillä on tarjolla ja miten ne myydään. Eli no worries..ainakaan kauheasti.
Asiakaskunta on kanssa aika erilainen Creeksidessa (Whistlerin takapuolella) verrattuna Villageen. Suurin osa on paikallisia tai ylipäänsä kanadalaisia, jotka on tullut Whistleriin vuosikausia ja tietää mitä ne haluaa. Törmäsin tällä viikolla myös kahteen suomalaiseen asiakkaaseen. Meillä lukee nimikylteissä, mistä kaupungista ja maasta me ollaan ja on kyl kiva kun on kiireetön hetki ja asiakkaat jää hetkeksi juttelemaan Suomesta.

Sosialisointi on harmitukseksi jäänyt vähän vähille. Herätyskello soi työaamuina puol kuudelta tai varttia vaille, joten edellisiltana oon yleensä tutimassa viimeistään kympiltä. Yks ilta kateltiin kavereiden kanssa uusia Planet Earth -sarjan jaksoja ja sit kahtena päivänä oon käynyt leffassa (tyypilliseen Emmi-tyyliin nukahdin noin 20 minuutiksi molemmissa leffoissa). Muuten oon chillannut kämppisten kanssa ja oon tällä viikolla jäänyt koukkuun Madam Secretaryyn. 

Mut joo, nyt pitää mennä tutimaan, sillä huomenna mulla on mun eka laskettelutunti. Iiiiihhh!!! <3