Tosiaan, viime viikolla oli töitä ma, ti, to ja keskiviikkona oli vapaaehtoinen ekstrakoulutuspäivä jos halusi vielä vähän kerrata miten lipunmyyntijärjestelmä toimii. Ite menin sinne heti kymmeneltä kun paikka aukesi ja tein hyvin emmimäisiä yksityiskohtaisia muistiinpanoja eri lipuista ja siitä miten ne myydään. Pari asiaa on vielä vähän pimennossa, mutta eiköhän ne muutenkin opi paremmin kun pääsee oikeasti myymään lippuja. Kolmen tunnin jälkeen olin aikalailla valmis palaamaan takaisin kämpälle, mutta päätin pihistellä ja olla maksamatta bussilippua, joten patikoin pari tuntia Alta Laken ympäri kun kohdalle sattui harvinainen aurinkoinen päivä.
Illemmalla päätin lähteä soittamaan pianoa Art Centeriin (paitsi, että niillä oli joku tilaisuus siellä ja ne oli just sulkemassa pianohuonetta :P) ja salille. Kun palasin takas kämpille, Gina oli lähdössä pelaamaan polttopalloa. Mä päätin lähteä mukaan kun kerta olin jo valmiiksi asianmukaisesti pukeutunut. Lämmittely oli tosi hauskaa kun me gimmat vaan heiteltiin ringissä palloja toisillemme, mutta auta armias kun itse peli alkoi. Sain ekojen sekuntien aikana pallon aika kovaa otsaan ja päätin, että tää ei tosiaankaan ole mun lajini. Menin sit reunalle istumaan Ginan ja parin muun seuraan. Peli oli aika brutaalia ja aggressiivista ja me saatiin seurata sitä noin 1,5h ennenku päästiin lähtemään takaisin kämpille. Olin kyl niiiin naatti kun päästiin himaan et hädin tuskin jaksoin raahautua suihkuun ennen simahtamista.
Torstaina olikin sit vika päivä koulutuksia ja luvassa oli puolen päivän sessio aiheena conflict resolution. Tän jälkeen mä ja Gina päätettiin kävellä Function Junctioniin keräämään leimoja scavengerhuntia varten. Aurinko paistoi taas, joten eipä haitannut, että eksyttiinkin kerran. Illemmalla käytiin kylillä juhlimassa ja törmäsin taas yhteen uuteen suomalaiseen.
Perjantaina ei tapahtunut juuri mitään, paitsi että koko kylä täyttyi turisteista. Perjantai oli täällä pyhäpäivä (Remembrance Day), joten täällä oli koko viikonlopun ajan tosi paljon porukkaa ja ilmeisesti ruuhkat valtatiellä oli aikamoisia.
Lauantaina oli luvassa odotettu (kammoksuttu) polar bear dip. Eli me siis mentiin takaisin Lost Lakelle ja mentiin uimaan hyiseen veteen. Mun oli tarkoitus uida ihan ponttoonille asti, mutta eka askel vedessä sattui yhtä paljon kuin Arielin jalkapohjat kuivalla maalla, joten juoksin vaan muutaman metrin veteen, dippasin ja juoksin takas rannalle. Uinnin jälkeen tarjolla oli teetä ja kyyti Meadow Parkin urheilukeskukseen, jossa saatiin mennä uimaan ja poreammeeseen. Mä päätin skipata tän ja lähdin käppäilemään kavereiden kanssa takas kämpille.
Paluumatkalla meidän asuntoloien kohdalla joku jätkä tuli kertoon mulle, että kutosrakennuksen takana oli karhu. Mä menin muiden mukana kurkkaamaan ja siellähän se istuskeli metsässä. Aikamoista. Aiempina päivinä mun kaverit oli nähdy karhuja golfkentän ja järvien hollilla, mut tää oli ihan meidän takapihalla. Huh. Nappasin pari kuvaa, mutta lämmin suihku kiinnosti enemmän, joten luontokuvaajan ura jäi sitten siihen. Paitsi myöhemmin kun menin Helenan kanssa uudestaan ulos ja sillä kertaa sain videomateriaalia liikkuvasta karhusta. :)
Muuten on kyllä ollut aika chilliä. Sunnuntaina oli Silent Disco, jossa kuunneltiin musiikkia kuulokkeista, joista sai valita kolmesta eri dj:stä. Oli vähän erikoiset juhlat..joten lähdettiin aika nopsaa Ginan kanssa takas asuntoloille ja mentiin kavereiden huoneeseen pelaamaan pelejä. Maanantaina nukuin kolmet päikkärit, katoin kaverin kanssa uusimman jakson Westworldiä (wow, aikamoinen loppu) enkä tehnyt juuri muuta. Eilen käytiin lounaalla intialaisessa ravintolassa ja pääsin kans vihdoin soittamaan pianoa, kun se oli vapaana. :) Illalla menin staff partyyn hetkeksi ja sitten käytiin kavereiden kanssa leffassa katsomassa Arrival. Tänään on taas ollut chilli päivä ja poistuin ekaa kertaa kämpästä noin 1,5h sitten kun piti tulla Stabucksiin lataamaan videoita kun täällä on niin paljon nopeempi netti. ;) Seuraava stoppi on ruokakauppa ja leivinpaperin ostaminen, jotta voin tehdä pitsaa.
Pikaisesti mainittakoon vielä, että oon vältellyt meidän mutamäkeä aika tehokkaasti noin viikon verran. Tulin viime viikolla salilta pimeän aikaan ja mäellä ei kulkenut mun lisäksi ketään muuta. Ei ylös eikä alas (tätä ei tapahdu kauhean usein). Mä sit osoittelin kännykän salamavaloa ympäriinsä kuin majakka ja suunnilleen puolessa välissä mä olin vakuuttunut, että kojootti tuijotti mua puskista. Mä olin saada sydärin ja olin ihan et mitä hitsiä pitää tehdä kun kohtaa villieläimen. No..mä oon aina ollut aika hyvä hokemaan mantraa "jos mä en näe sitä, niin se ei näe mua". Eli lopetin valon osoittamisen muualle kuin suoraan jalkoihini ja koko loppumatkan puhuin itselleni suomeksi, sillä aattelin, että äänet pitää eläimet loitolla. "Älä panikoi, siellä ei oo mitään, älä juokse, rauhoitu, oot kohta perillä, ei ne eläimet syö sua..." Tätä nykyä meen yleensä ilmaisella bussilla meidän asuntoloiden tasolle Upper Villagessa ja sieltä pitää vaan kulkea parin laskettelurinteen poikki niin pääsee kotiin. Vaikka siellä onkin pimeetä, niin siellä on sen verran avaraa, että ei tarvii kauheasti pelätä mitä pusikoissa piileksii. :)
Näin sitä osallistutaan veljentytön synttäreihin
Lumi saakoon tulla, mä oon valmis laskettelutunteihin!
Lopuksi jaettakoon vielä ensimmäinen Whistler-video
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti