Jouluaattona vietettiin suomalaista joulua suomityttöjen ja yhden hollantilaisen kanssa meidän kämpillä. Koska suomalaisia jouluherkkuja ei täältä pahemmin saa, pääsin kerrankin kokkailemaan joululuomuksia. Hiukan hermostutti, sillä en kokannut pelkästään itselleni enkä ollut koskaan aiemmin tehnyt jouluruokia. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ainoastaan perunalaatikko oli syömäkelvotonta suolaisuutensa vuoksi. Porkkanalaatikko ja rosolli sen sijaan oli taivaallisia (mun mielestä) eikä mätiherkku voi koskaan mennä vikaan. Jennan valmistama lohi sopi kanssa loistavasti tähän kokonaisuuteen. Riisipuuroa olisi kyllä voinut olla enemmän..varmaan about neljäsosa jäi kattilan pohjalle ja sitä ei ollut mitenkään kivaa rapsuttaa pois. Siihen on syynsä, miksi mä en koskaan keitä kattilassa mitään mikä vaatii maitoa.. :P
Oli vähän outoa mennä jouluaattona aamulla töihin ja olla päivä ihmisten kanssa, joille jouluaatto ei merkkaa juuri mitään. Mä olin ihan joulufiiliksissä koko päivän ja kuljin kaikkialla tonttulakki päässä. Illalla oli myös ihana päästä avaamaan joululahjoja. Seuraava päivä olikin sitten ihan eri tarina..Kaikki muut tuntui olevan joulumielellä ja mulla taas joulu oli jo aikalailla ohi. Mut hei, ainakin sain kuunnella ihania joululauluja vielä töissä ja sitten kotona teema jatkui suomalaisilla joululauluilla. Joulupäivänä osallistuin myös mun brittikavereiden joulupäivälliseen, mutta täytyy kyllä sanoa että suomalaiset joulusapuskat maistuu tälle likalle huomattavasti paremmin. Tapaninpäivänä ei sitten enää näkynyt tonttulakkeja työkavereiden päässä ja joululaulutkin oli vaihtuneet peruspopitukseen. Joulu jotenkin vaan loppui ihan seinään.
Väliviikko olikin sitten niin kiireistä aikaa, että vaikka jalka olisikin ollut kunnossa, niin en kyllä olisi halunnut mennä laskettelemaan ton ihmismassan kanssa. Otinkin sitten lisätyövuoroja, kun kerta siihen oli mahdollisuus. Alkukauteen verrattuna kävijöitä oli siis kaksin- ja kolminkertainen määrä per päivä. Aika huikeaa. Ja kyllä sen huomasikin siitä että kun pääsi kotiin töistä niin loppupäivä meni kämppisten kanssa sohvalla chillatessa.
Uusi vuosi vähän niinku yllätti tänä vuonna tulollaan. Koko se aika mitä oon viettänyt Kanadassa on mennyt ihan hirveän nopsaa. Ihan kuin olisin vasta hetki sitten alkanut suunnitella tätä vuotta. Juuh, olin aattona ja uudenvuodenpäivänä töissä. Aattona täällä oli suurimpaan osaan klubeista/baareista aika järkyt sisäänpääsymaksut. Pariin keskuksen omistamaan baariin ei ollut maksua jos tuli tarpeeksi aikaisin, joten aluksi mun suunnitelma oli mennä brittien kanssa Merlinsiin, mutta sitten meninkin Jennan ja Brandonin kanssa Creeksideen Dusty's-baariin. Oli kyllä nastaa nähdä vanhoja creekside-työkavereita siellä ja tanssia pari tuntia keskiyöhön saakka. Saatiin kyllä jonottaa ulkona melkein 1,5 tuntia, joten loppujen lopuksi jouduttiinkin maksamaan 20$ sisäänpääsymaksua. Tanssi ja seura oli huippua, mutta jäin kyllä kaipaamaan ilotulituksia ja omaa kotosuomen kaveriporukkaa. Aika monena vuotena ollaan vietetty uusi vuosi mun himassa ja oli kyl aika erilaista viettää se nyt klubissa. Mut joo..täällä pidettiin aika tiukka linja uuden vuoden aattona siitä keitä asuntoloihin päästetään. Tällä yritettiin siis estää kotibileiden pitämistä. Kun palattiin klubilta kotiin, niin ulko-ovella istui meidän house advisor nimilistan kanssa ja päästi sisään vaan ne, jotka joko asui siellä tai oli rekisteröity jo aiemmin vieraslistalle (jokaisella asukkaalla sai olla max 1 vieras rekisteröitynä). Seuraavana päivänä oli vähän naatti olo töissä..onneksi sain päivän aikana suostuteltua yhden työkaverin tekemään mun iltapäivän validation-vuoron, niin pääsin takaisin kotiin nukkumaan. :)
Jalka alkoi olla jo sen verran hyvässä kunnossa joulukuun lopulla, että uskaltauduin pariksi tunniksi laskettelemaan Blackcombille Green linelle. Menin välipäivänä kun rinne oli täynnä porukkaa enkä siksi ihan kauhean pitkään viitsinyt lasketella..plus yritin vielä säästellä jalkaani. Seuraavalla viikolla menin taas kokeilemaan hetkeksi, mutta päässä heitti sen verran (nestehukka kaiketi syynä) että menin vaan kerran gondolalla ylös ja sit vaan laskettelin takas kotiin. Viime maanantaina yritin taas uudestaan, mutta tällä kertaa palasin vanhoille laskettelu-urille Whistleriin. Siellä on huomattavasti paremmat rinteet aloittelijalle ja sain sen verran varmuutta lisää, että suunnittelin jo meneväni seuraavana päivänä töiden jälkeen kokeilemaan mun ekaa sinistä rinnettä (Cloud nine). Katselin youtubesta videoita tosta rinteestä eikä se vaikuttanut kauhean vaikealta. Tärkeintä mulle oli, että rinne on riittävän leveä, niin mun ei tarvii niin hirveästi huolehtia muista nopeammista laskettelijoista. Pystyn aika hyvin hallitsemaan mun nopeutta ja jos voin mennä tarpeeksi tiukkaa siksakkia, niin no worries. En kuitenkaan lopulta mennytkään rinteeseen, sillä pakkanen paukkui ja lisäksi huipulla oli aika kova tuuli. Tuntuu kyl vähän siltä, että ton laskettelutauon jälkeen tekniikassa on jonkin verran parannettavaa, joten meen ylihuomenna taas laskettelutunnille. Yritän saada taas saman opettajan, joka mulla oli aikaisemmin. :)
Oon myös vähän leikitellyt ajatuksella, että suorittaisin täällä ollessani CSIA:n Level 1-kurssin. Kyse on siis lasketteluopettajien kurssista. Oon tykännyt sen verran paljon laskettelukeskuksessa työskentelystä, että tää tuskin jää viimeiseksi kaudeksi. Jatkoa ajatellen olisi kyllä kiva tehdä muutakin kuin lipunmyyntiä ja lasketteluopettajille ainakin maksetaan parempaa palkkaa. Pitää vaan vähän panostaa siihen, että olisi riittävän pätevä siihen hommaan. Tota kurssia järjestetään täällä neljä kertaa kuukaudessa huhtikuun puoliväliin saakka, että tässä on vielä hyvin aikaa petrata omia taitoja.
Viime viikolla oli meidän kämppisdeitti-ilta, joka oli niin onnistunut, että aletaan pitämään tämmöisiä iltamia joka viikko. :) Käytiin katsomassa Why Him? -elokuva ja naurettiin itsemme ihan kippuraan. Leffan jälkeen mentiin irkkubaariin, jossa oli livebändi. Oli kyllä just semmoinen kuppila, joissa omien kavereiden kanssa ollaan tykätty istua iltaa Helsingissä. Huvittavaa oli, että me kaikki lähdettiin eri busseilla kotiin. Mä väsähdin ekana ja sit tultiin puolen tunnin välein kotiin.
Torstaina mentiin Ginan ja Seanin kanssa päiväksi Vancouveriin ilmaisella bussikyydillä. Meillä menee joka palkasta(2 krt/kk) 2$ Club Shrediin, jonka kautta saadaan kaikenlaisia etuja ympäri Whistleriä ja yksi näistä eduista on 1-2 krt/kk järjestetty bussikyyti Vancouveriin ja takaisin. Oli kyllä tosi outoa olla taas kunnon kaupungissa kun en oo yli kahteen kuukauteen poistunut Whistleristä. Ihmismassoja, muita kuin lasketteluvaatteita, ei olalla kannettavia suksia, joita pitää väistellä, liikennevaloja, liikennettä, juna, kauppoja...semisti alkoi ahdistaa ja oli ihanaa päästä takaisin kotiin. Koko reissun tarkoitus oli käydä shoppailemassa ja ehkä sekin vaikutti ahdistukseen. Kuusi tuntia puhdasta shoppailua varmaan käy kenen tahansa hermoille. :P Saatiin kyllä kaikki, mitä mentiinkin hakemaan ja parasta oli japanilainen ruokakauppa, josta sain viimeisetkin tarvikkeet, joita tarvitsin mun beef bowliin, jota oon nyt syönyt eilen ja tänään. Namnamnamnam. Varmaan paras ruoka, mitä oon täällä tehnyt, vaikka oli mun sushi ja gözlemekin aika herkkua.
Juuh, toisen kämppiksen poikaystävä on työskennellyt toisessa kanadalaisessa laskettelukeskuksessa ja nyt on saanut työpaikan täältä Whistleristä. Nyt vaan toivotaan, että se pääsee muuttamaan tohon meidän tyhjään huoneeseen. Parasta on, että sillä on auto, joten voidaan alkaa tehdä melko iisisti päiväretkiä ympäriinsä jos vaan löytyy yhteisiä vapaapäiviä. :)
Tänä viikonloppuna jenkeissä on pitkä viikonloppu ja sen kyllä huomaa, sillä Whistler on täyttynyt jenkeistä..erityisesti jenkkiopiskelijoista. Meitä varoiteltiinkin, ettei tänä viikonloppuna kannata mennä ulos iltaisin, sillä opiskelijat on ihan sekaisin kun pääsee maahan, jossa on alhaisempi alkoholitarjoilun ikäraja. Täytyy kyllä sanoa, että oli ne sekaisin jo ennen puoltapäivää. Kaksi päivää töissä on mennyt tuijotellessa juopuneita opiskelijoita Longhorn-baarin terassilla. Eikä siinä mitään, mutta siellä ne seisoo useita tunteja pöydillä ja kiljuu..sinänsä huvittavaa, mutta onneksi tää ei oo mikään jokaviikkoinen tapahtuma. :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti