Julkkiksia ja faneja

Olin Oslossa veljeni vaimon, Rachelin, kanssa muutama viikko sitten. Viimeisenä päivänä istuttiin juna-aseman kahvilassa kun sinne tuli edellisillan konsertin pääesiintyjä, Hozier, jonkun ystävänsä kanssa. Me oltiin Rachelin kanssa ihan täpinöissä ja hetki pohdittiin kehdataanko mennä niiden pöydän luo kertomaan kuinka paljon oltiin nautittu konsertista. Lopulta kun oltiin lähdössä, tehtiin pikavisiitti niiden luo ja muhun iski joku ujouspuuska ja Rachel sai hoitaa puhumisen. Vähän kelasin, et mitä ihmettä, kun Rachel alkoi puhua Hozierin ystävälle ja kehui sen laulua ja esiintymistä. Mä vaan hymyilin vieressä ja lopulta kun oltiin lähdössä mä kysyin Racheliltä et mitä ihmettä se oikeen ajatteli kun ei huomioinut Hozieria ollenkaan. Rachel sano et mitä mä oikeen hourin. Siinä pöydässä ei sen mielestä todellakaan istunut Hozier, vaan sen lämppäri, Rhodes (se Hozierin ystävä). Me sit kinasteltiin aikamme siitä eikä kumpikaan myöntänyt olevansa väärässä. Itsepäisyys kunniaan.

Tää asia jäi vaivaamaan mua sen verran paljon, että kun palattiin takas Suomeen, mä laitoin Rhodesille facebookissa viestiä asiasta. Ja sain tänään vastauksen.

Yup..olin väärässä ja Rachel oli oikeassa. Kun lähetin Rachelille ton kuvan, se piti mua ihan hulluna sen takia, että olin ylipäätään kehdannut lähettää Rhodesille ton viestin. Ja vielä ihmeellisempänä se piti sitä, että Rhodes vastas mun viestiin..myönnetään, olin itsekin aika yllättynyt asiasta. Mutta äärettömän tyytyväinen. :)

Tämä ei kyllä ollut ensimmäinen kerta kun olin lähettänyt jollekin kuuluisuudelle viestiä facebookissa ja saanut vastauksen. Tosin viime kerralla kyse oli mun lempikirjailijasta, Robin Hobbista. Luin syksyllä uudestaan Hobbin tuotantoa mun kirjahyllystä ja kun avasin City of Dragonsin, huomasin että se oli signeerattu. Ihmettelin tätä, sillä en ollut käynyt missään hankkimassa signeerausta siihen enkä mä tiennyt oliko se aito vai ei. Päätin laittaa facebookissa viestiä Hobbille asiasta ja sain kuin sainkin siihen vastauksen.

En tiedä mistä on lähtöisin se, että mua ei yhtään haittaa lähettää viestejä mun suurimmille idoleille. Luulen, että oon vaan kattonut liian monta youtube-videota julkkiksten talk show -haastatteluista, joissa ne kertoo kaikkea mitä niiden fanit on tehneet. Tulee fiilis, että ne oikeasti nauttii siitä kun ne saa kuulla olevansa idoleita. Ja nykypäivänä on vaan niin helppoa osoittaa faniutensa parilla klikkauksella esimerkiksi tykkäämällä facebook-sivustosta tai uudelleentwiittaamalla jonkun viestejä. Ehkä pelkän peukun sijaan kunnollisen viestin lähettäminen vastaa entisaikojen fanikirjeitä. En tosin oo sellaisia lähettänyt, mutta jos mulla on jotain kysyttävää, niin siinähän on oikein hyvä tilaisuus kehua idoliaan ja kiittää tätä kaikesta.

Täytyy myös sanoa, että mulle tuli oikeesti tosi hyvä fiilis kun olin lähettänyt ton viestin Hobbille. Oon aina rakastanut sen kirjoja ja kerran lukiossa kirjoitin äikäntehtävänä kirjeen sille, mutta se oli tietty suomeksi, joten en tietenkään lähettänyt sitä. Harmittaa, etten silloin kääntänyt kirjettä englanniksi ja lähettänyt sitä kirjepostina, mutta ehkä nyt oon vihdoin saanut tuon harmituksen muutettua tyytyväisyydeksi. Itse asiassa ei tuossa mitään ehkää ole. Oon tosi tyytyväinen, että lähetin viestin. Ja se fiilis kun sain vastauksen Hobbilta oli ihan sanoinkuvaamaton. Mun idoli tietää, että mä oon olemassa! Ja jos olisin lähettänyt kirjeen, en välttämättä olisi saanut vastausta ollenkaan, sillä fanipostiin vastaaminen on hidasta puuhaa...paitsi netissä. ;)

Itse asiassa ihan ekan fanipostini lähetin tokalla luokalla silloiselle ykkösidolilleni, Katri Helenalle. Ja silloin sainkin vastauksen postikortilla ja olin ihan onnesta soikeana. Ehkä mun alttius laittaa faniviestejä tänä päivänä juontaakin juurensa vuoden 1996 kesään kun 9-vuotiaan Emmin kesä muuttui monin kerroin paremmaksi tuon postikortin myötä.

Mietin tässä pitäisiköhän mun ottaa projektiksi alkaa lähetellä ihan oikeita fanikirjeitä mun idoleille. Voisin lähettää vaikka yhden per kuukausi ja aina eri kohteelle. Mut ei mitään nettiviestejä tällä kertaa. Vaan ihan oikeita käsinkirjoitettuja kirjeitä. Toivottavasti löytyy aikaa moiselle proggikselle. :)